Sitten "poika" Pohjolasta,
Villikissa Kirkkolasta:
Tunnit tyyrää, renkut rustaa, Tämän runon tekijä
Eik'oo sydän syttä mustaa, "Pyryharakka".
Ihaileepi hevosia,
Vaan ei nukkeneitosia.
Mutta täällä! — Mikäs täällä?
Tyttö täällä, pysty päällä! Henne Saksa — suuret ajatukset
Miten neuvoja se sietää, itsestään. Aika sievä tyttö.
Joka aina läksyt tietää?
Tääll' on sitten Jatkon helmi,
Joka milloinkaan ei telmi, Natta Glomerus, Maisteri
Hänestäpä Antti tykkää, Koskikaran suosikki.
Hälle kysymykset lykkää!
Perässä on perämiessä,
Kynsin-hampain opin tiessä Lienu Prutz — hyväntahtoinen
Tyttö tyyni, tyttö tuima, mutta nykyään hermostunut
Ranskan kääntäjäinen huima, liiallisesta huolehtimisesta.
Monet kahvikupit kantaa,
Kaiken hyvän meille antaa.
Sitten seuraa jonkunlainen,
Ahtolasta aikahainen, Mandi Ahonius — fiksu, pulska,
Ainekirjoittaja oiva, aika fiininnäköinen välistä,
Joll' on kieli vallan soiva. mutta käyttää pinsettejä.
Ai! kas pieni, rouvamainen,
Tyttö soma, toimivainen, Jeffi Borenius —
Hänpä kutoo, keittää, paistaa, herttainen, käytännöllinen.
Ruuat laittaa, että maistaa!
Viimeinen on virkkamatta,
Kaikkein kummin kertomatta: Talja Gammelby.
Hento on, vaan kieli laulaa,
Vaikka tauti kalvaa kaulaa.
Siinä kaikki Jatkolaiset,
Nuoret, reippaat Suomen naiset,
Nyt on tullut eron hetki,
Edessä on elon retki;
Vaan jos joku sitä kysyy:
Kyllä Jatkon muisto pysyy!
Ilot, surut toveritten
Yhteiset on ystävitten.
* * * * *
11 p. maalisk. lauvantaina. — Juuri kun tulen kotiin Normaalilyseosta, ja rupean syömään einettä, joka huoneeseni kannetaan, ilmoittaa palvelijatar että asunnossani on käynyt eräs mies minua tavottamassa aikoen tulla uudestaan 10:ltä.