— Jag ville fråga magistern, sku' icke magistern åtaga sig ett vikariat i finska språket i en skola på landsorten?…
Jo älysin, mistä tuuli kävi! Sijaisopettajan tarjous n:o 2… muutaman viikon kuluessa… tämähän on loistavaa… minua pyydetään… minulle tarjotaan, tarjoamalla tarjotaan virkoja… virkoja… oikeita herrasvirkoja… ja tiettävästi rahoja myös!
Tunsin silmänräpäyksessä arvoni nousevan rinnassani ja luulempa rykäisseeni sen merkiksi:
— Vikariat… i finska språket… på landsorten… hm…? hamuilin hämmästyneenä.
— Det vill säga i Nikolaistad svenska lyceum… selitti outo herra.
— Var så god och sitt ner! toimitin minä juhlallisesti kaapaten käsiini keveän tuolin ja asettaen sen keskelle lattiaa. Mutta suureksi ihmeekseni ei herrasmies siihen suvainnut istua, vaan vetäytyi varovasti seinäviereen ja istahti pyytämättäni sohvaan, jolla myös ruokatarjotin istui kanteleen vieressä.
— Ja, sku' int' herr magistern åta sig den tjänsten? kuulin taas oudon herran huulilta.
— Nej! pääsi nyt tiukasti ja kuin parahtamalla suustani, sillä tietenkin tahdoin heti kieltäytyä ettei minusta mitään ennätettäisi toivoa. —
— Nej! Jag kan icke… för auskulterings skull… nej! O' annars också… det är icke sagdt att jag blir…
— Pedagog? auttoi sohvassa-istuja arvaten ovelasti ajatukseni.