— Ja, just så… det är icke ännu… så säkert…
— Jag förstår! Nå — jag ville bara fråga och föreslå… De' ä' en magister Halju som är lärare där i finska språket, men han har insjuknat och ligger nu här på sjukhuset… Jag är Rektor i skolan, men har nu blifvit öfverlärare här vid…
Tunsinpa respektini nousevan huimaa vauhtia kuullessani että olento, joka tuossa istui nuoren kandidaatin luona, oli vanha paidagogos, rector magnificus, obermeister-yliopettaja ja herraties mitä kaikkea muuta — ehkäpä ritarikunnan jäsenkin…!
Olisin tarjonnut senjohdosta tupakkaakin, mutta minulla sattui olemaan ainoastaan yksi Sevilla-paperossi — enkä voinut tietää, polttavatko yliopettajat Sevillan paperosseja; piipputupakkaa olisi kyllä ollut, ja ehkä olisi sopinutkin sitä tarjota vanhalle ludi-magisterille…
Kun herra Yliopettaja näytti heti uskovan kieltoni todeksi, alkoi hän kysellä, enkö tietäisi niitä, jotka mahdollisesti…
Niin, tunsinhan auskultantteja suomalaisessa normaalilyseossa.
Saatanhan heille sanoa…
Herra "Öfverlärare" pyysi minun olemaan niin hyvän ja, jos joku haluaisi viran, niin pitäisi hänen hetimiten ilmoittautua hänelle… hänen luokseen sopii telefonoida… se on telefoonissa professori Liljeborg — hän, herra "Öfverlärare" näet asuu herra veljensä luona…
Yhym, ajattelin yskän ymmärtäen, professorinkin veli… jumalaties vielä jonkun senaattorin serkku?… ja arvonsa nousi alituisesti silmissäni.
Luulen hiukan kumartaneeni oman halpa-arvoisuuteni osoitteeksi — professorin veljelle.
Ovesta saatellessani herra Yliopettajaa, sopersin hänelle kohteliaisuuksia: