Oi unelmani utuisin, ah armain ajatelma,
Sieluni puhtain punelma, ihanin ihannelma,
Ah milloinka
Taas sinua
Saan, impi, illoin kohdata?…
Sa kuljit kuni keijunen hohteessa kuutamaisen:
"Oi jos sais maata helmoissa tuon pilven hopeaisen!"
Niin lausuit Sa,
Vaan siihen ma
Noin lisäsin: oi varoppa!
"Ma, näet sen, soisin istuvain kuun kultareunustalla
Ja kanteletta soittavain sen lepopilves alla,
Niin sillonpa
Myös minulla
Ois onni Sullen kuiskailla!"…
Auskultantti parka! Taidat olla auttamattomasti Veenuksen verkoissa?
Runo?
Niin, runo — jahka se puhtaaksi kirjoitetaan ja viimeistellään — on soma… Se ei ole ainoastaan soma, vaan myös… erinomainen… se on hienonhieno Liebeslied, jonka vain… No, en tahdo itseäni kehua, puhukoon runo puolestaan. Mutta siltä vain tällä hetkellä tuntuu. Ehkä huomenna runo jo tuntuu huonolta — ja kymmenen vuoden päästä ihan surkuteltavan kömpelöltä; mutta elkäämme nyt siitä huolehtiko.
Runo on myös siitä hyvä että se perustuu todellisuuteen. Juuri tuollainen keskustelu oli minulla hänen kanssaan, jota nyt kolmannen kerran saatoin kotiaan — sinne meren rannalle. Me olimme tapautuneet jälleen Osakunnan kokouksessa… Mitähän varten hän tuli Osakunnan kokoukseen? Yksikseen — ilman toisten naistoverien seuraa! Kysyin häneltä, kirjoittaako hän päiväkirjaa nykyisistä asioista. Ei kirjoita — sillä hänellä ei ole vielä lipasta, mihin vihkon kätkisi, siksi ei kirjoita… Kertoi lukeneensa "Gottlundin päiväkirjaa"… nauroi sille… se oli kuulenma niin ihmeen hauska ja lystikäs!
Kirjoittaakos hän runoja? Ei… ei, ei!… niin, no, tietysti on kullakin entisellä koulutytöllä ollut omat hupinsa joskus kirjoittaa "värssyjä", mutta eihän se…
AUSKULTANTIN PÄIVÄKIRJA
112