28 p: maaliskuuta. Isänmaallinen innostus maamme polttavassa kohtalossa on minutkin vallannut. Vaikka en yleisiä asioita vielä paljon tunne enkä ymmärrä, enkä niistä ole huvitettukaan, niin uskallanpa väittää että on minulla kuitenkin syvä myötätunne kotimaani ja kansani kansallisuuden pelastamiseksi venäläisten uhkaavaa ylivaltaa vastaan. Ja kun en muuta pysty tekemään isänmaani varjelemiseksi, niin tahdon osaltani sitä laululla puolustaa. Olen viettänyt suuria hetkiä silloin kun todellinen laulutuuli on päälleni puhaltanut. Tuntuupa kuin tässä kuussa olisin sepittänyt pysyväisimmät runoni… Ehkä tunne kuitenkin on liian tulvainen ja ehkä jo vuoden perästä ankarammin arvostelen tämänkin ajan tuotantoa. Ihanat ovat ne hetket, joina tuntee pontevan runon soivan sielussaan. Astelenpa silloin huoneessani vahvana kuin jättiläinen, joka ei ketään pelkää. Ja jos minut silloin siitä työstä väkisin poisvietäisiin, olisi se kuin murha, kuin kuolema… Sillä silloin vain todella elän!
Mistä syystä on minulle nykyään mahdollinen pontevain runojen kirjoittaminen? Siitä syystä että olen nykyään ollut terveempi kuin ennen. Kun tuntee rintansa leveäksi ja lihaksensa vahvoiksi sekä tuntee nuoruuden suonissaan virtailevan — silloin on mahdollinen tämmöinen työ. "Veressä on ihmisen sielu!"…
* * * * *
29 p. maalisk. — Pääsiäislupa alkaa kouluilla. Olen tänään istunut sadannen kevätkausituntini normaalilyseossa. Mitta on täysi! Syntikuorma kannettu. Yhden tunnin kiirastuli on vain jäljellä, nimittäin harjoitustunti suomenkielen alalla.
* * * * *
30 p. maalisk. — Pitkänperjantain aatto. Koko päivän olen sateessa ja liassa juossut ympäri kaupunkia rahaa lainatakseni joltakin toverilta. Turha vaiva! — Kaikilla matti taskussa. Ainoastaan maakuntatovereilta tahdoin lainata: tiesinhän saavani joltakin pätevältä koulumieheltä, mutta "paraiden ystävien" luo en ensinkään kehdannut. Jotakin saatavaa olisi ollut sanomalehdiltä, mutta en niidenkään puoleen iljennyt kääntyä. Kello läheni jo 4:jää j.pp. — kuljin katua 35 penniä taskussani. Täytyi ensi kertaa elämässään mennä syömään päivällisensä — velaksi. Päivällispaikasta ulostultua ryntäsi iso koira kimppuuni ja oli vähällä purra sääreen… ajattelin silloin että varmaan koira vainusi kurjuuteni, miksi se juuri minun kimppuuni kävi? kulkihan kadulla muitakin! Vihdoin sain hyvältä tuttavaltani "Strutsilta" yhden punasen lainaksi kahdeksi viikoksi.
Ei ole hauska olla rahatta. Elämä tuntuu kovin tyhjältä ja on kuin kulkisi aseettomana aseellisten joukossa. Jospa voisi ottaa rahapulan humoristiselta kannalta kuten niin monet muut! — Tänään lähetin Päivälehdelle runoni "Alas sortajan valta!" Saa nähdä, läpäiseekö eheänä senssorin kiirastulen? Ujostelin itse viemästä sitä toimitukselle…
HUHTIKUU.
2 p. Pääsiäissunnuntai. Päivälehdessä runoni Alas sortajan valta — kumma kyllä, eheänä ja karsimattomana. — Kävin Alppilassa naisväen seurassa. Sosialisti M.K. tuli vastaan: kurjannäköisenä, mustana, sairaloisen-pirullinen kiilto silmissä niin että sydäntä vihlaisi… — Deus ex machina — kaikkea sitä sattuu! Bulevaardilla tuli vastaani muotineiti Olander, edellisen asuntoni emäntä, josta ennen olen kertonut. Tuli vastaan, pysähytti miehen ja tulisella äänellä alkoi ruotsiksi lakia lukea:
Herrako se oli, joka peililaatikkoon jätti sellaisen sepustuksen?
Enpä olisi uskonut että olette noin — ilman karaktääriä?