— Olen tehnyt velvollisuuteni! sopersin vastaukseksi ja käänsin vihaiselle olennolle selkäni. Vihaisina käänsimme molemmat toisillemme selkämme… Mitä olikaan tapahtunut? Älysin sen vasta sitten, kun olin päässyt muutamia syliä erilleen tuosta hyökkäävästä naisesta. Asia oli seuraava. Muuttaessani edellisestä kurjasta asunnostani, olin kirjoittanut pienen lipun osoittamatta sitä kellenkään ja kätkenyt sen peililaatikkoon. Lipussa oli seisonut seuraavantapaisia teesejä:
— Tässä huoneessa asuu alituinen kosteus ja salainen uho!
— Tämä huone on epäterveellinen ja tässä asuu tauti ja kuolema!
— Tästä huoneesta muuttakoon pian pois se, joka ei halua osakseen ennenaikaista kuolemaa!
Alla oli seisonut:
Edellinen hyyryläinen.
Tämä "pommi", joka oli kätketty peililaatikkoon, oli siis tepsinyt ihmiskunnan pelastukseksi, jumalankiitos että pienestä lipusta oli hyötyä! Neidin kiukusta saatoin näet varmasti tehdä sen johtopäätöksen että hänen hyyryläisensä taas oli muuttanut kesken pois. Miksi? — siksi että oli sattunut löytämään peililaatikosta tuon varoittavan lipun, jossa juhlallisesti tunnustettiin, mitenkä edellinen hyyryläinen oli huoneessa viihtynyt. Olisinpa utelias tietämään, kuka tuo herrasmies oli, jonka hengen olen pelastanut? Tietysti käy emäntää sääliksi, mutta omatuntoni on puhdas…
Illalla hengellisessä konsertissa Uudessa kirkossa. Se oli mahtavaa:
Kun saapuu Sodan Jumala… Fantasia basuunoilla ja trumpeteilla: Oi
Herra siunaa Suomen kansa!
… Niin kummallisen uskonnollisiakin meistä kaikista nyt yhtäkkiä on tullut, kun Bobrikoff meitä löylyttää!?
Minäkin lueskelen raamatusta Salomonin korkeita veisuja. Hiljaisuus ympärillä, ilma raskas ja painostava…