* * * * *
Toinen Pääsiäispäivä. Kirje Pyryharakalta, puolittain latinaksi. Muitakin kirjeitä. Erään maaseutulehden toimittaja kiittää "arvoisasta lähetyksestä" ja toivoo että vastakin… niin, sitähän ne kaikki toivovat, kun sattuu käsistään kilunkaan saamaan.
Runo näyttää herättäneen "yleistä huomiota". Olen saanut seuraavia tunnustuksia: Eilen kun lepään pitkälläni sängyssä, kuulen kolkutusta ovelta ja sisään astuu talon muori, ääretön massapaljous.
— Minun täytyi vartavasten lähteä sisään maisteria onnittelemaan siitä runosta… "että kun laupias Jumala on antanut herralle niin korkeat lahjat". Muistelenpa muorin mennessään toivottaneen poetalle "suurta tulevaisuuttakin". Niin, kuten näkyy, on minulla patrioottinen emäntä, jolla on arvostelijan taipumuksia.
Näytelmäkirjailija Rajanto kohtasi minut kadulla ja puristi monta kertaa kättäni: "kiitos sulle, kirjoititpa hyvän runon!"
— Sinä sanot sen?
— Sitä en sano ainoastaan minä, vaan olen kuullut kaikkien sanovan. Se oli kerrassaan hyvä, sattui näiden päivien sydänhermoon… olen lukenut sen monta kertaa läpi!
Esplanaadilla tapasin Tantus Kvantuksen ja taiteilija Ropposen (Don Quixote ja Sancho Panza). Kumpikaan heistä ei sanallakaan koskettanut runooni, mutta heidän mukanaan laahustava sanomalehtineekeri näki velvollisuutensa olevan "kiittää lastusta". Vanhemman kirjailija S:stenin kohtasin kenraalikuvernöörin palatsin kulmassa ja sivumennen hän paiskasi kättä sanoen:
— Gratulor! — sinähän kirjoitit hyvän runon!
— Oliko hyvä? tokasin myös pysähtymättä.