— Mikä tällä on hintana?
— Kaksikymmentä kaksi markkaa! tuli vastaus sievästi livahtamalla neidin suusta.
— Ohoh! sanoi vain veljeni. Muuta ei hän sanonutkaan vaikka minusta ihan siltä tuntui. Hän yhä koetteli, koetteli, katsoi peiliin ja koetteli…
— Käännystä tänne! komensin minä taas. Ja hän kääntyi ja katso: hänen päässänsä loisti se kirkas ja korkea.
— Yhden huomautuksen teen ja se on tärkeä: sinun naamasi ei ole tarpeeksi kiiltävä sointuakseen yhteen noin kirkkaan hatun kanssa. Joko on naama kiillotettava tai hattu himmennettävä.
— Elä huoli olla hävytön! sanoi herra veljeni ankarasti.
— Mutta nytpä tiedänkin, väitin minä, — sinun on ostaminen silmälasit samalla.
— Mitä varten?
— Sitä varten että juuri niillä saadaan ne kirkkaat välähdykset, joita estetiikka vaatii.
— Ethän sinä ole lukenut estetiikkaa?