… Ihana yö! Tuuli tohisi puissa. Taivaanrannalla vaalasti varhainen päivä. Omituinen hämärä, joka levittää läpikuultavan hunnun ympärilleen… Täysin rinnoin hengitämme ilmaa. Oi luonto, sinä iäti nuori, sinua vastaan me rikomme, jos yöt juomme ja valvomme juhlissa…
Minä kuljin erään ystävän huvilan sivu. Minun teki mieleni hiipiä hänen makuuhuoneensa ikkunan alle ja virittää kaihomielinen sävel nuorukaisen elämästä ja tummasta tulevaisuudesta. Onnettoman? Niin… sillä en ymmärrä, mikä minua oikein vaivaa, tunnen itseni niin kelvottomaksi vertaisteni joukossa. Milloinka heitän päältäni tämän valhenaamarin ja sanon tovereille koko totuuden…
Rakkautta ja hellyyttä minä kaipaan, ne minut parantaisivat ja mieheksi tekisivät. Hän ei siellä ollut — ei ollut siellä ainoatakaan suloista olentoa… Olen aivan selvä tätä kirjoittaessani. Istun kynttilän hohteessa, ikkuna raollaan, ulkoa kuuluu yhä tuulen tohina. Kummallinen on mieleni tämän yön helmassa… Romantillisen surullinen… Elämän kipinä? Antakaa minulle elämän kipinä! — —
19 p. myöh. ill. Huhtikuinen kuutamoyö! Tulen taaskin Alppilasta, jossa "Ystävän" kanssa kävimme tilaamassa huoneen meidän seuraamme varten. Suloista on kun on semmoinen tuttava. Kuinka monta ihanaa hetkeä olenkaan hänen kanssaan viettänyt! Ei se ole valhetta, vaikka sitä synkkinä hetkinä luulottelen… Olen siellä kuin kotonani ja niin minun tahdotaankin olevan. Istuin salissa, hämärässä ja soittelin kannelta. Sillä aikaa oli toverini ujostelematta kylpemässä. Kuutamo paistoi kukkien takaa. Olin iloinen että olen käsittänyt suhteeni "Ystävään". Se on herttainen, veljellinen ja puhdas.
Venäjänkielen professori kuuluu eräälle tuttavalleni lausuneen kummastuksensa auskulteerauksestani. "Aikooko hän opettajaksi?" kuuluu nuhtelevasti kysyneen. Hän nimittäin pilkkasi tietojani silloin kun minut päästi. En siis saisi täydentää tietojani enkä antautua opettajaksi "häpäisemään professoria"?
Kiusallisia muistoja!
Itse en puolestani tiedä, miten käy. Nytkin on kukkaro melkein tyhjä ja rahaa olisi tarvis. Olisi sentään ihanaa, jos olisi vakinainen palkka ja rahalähde. Mutta se hiuduttava työ se ikävä työ, nuot määrätyt tunnit! Ei, en sitä tuskaa kärsi Läkähdyn, jos hädän tähden täytyy pedagoogiksi tulla. En ole kone, olen luonnon helmassa häilyvä nurmen korsi, joka janoaa virvoittavaa sadetta ja lämmintä päivänpaistetta. Elkää minua tallatko, vaan sallikaa minun vapaasti kasvaa, jotta saisin hempeänä kesäpäivänä länsituulen lietseessä heilua… ja vasta kylmä talvi elonnesteeni hyytäköön. Kahleita vapisen ja kammon…
— — —
Seur. aam.
En pysty mihinkään. Aikani menee hukkaan. Suru, viha, kateus, rakkauden kaipuu, tunnontuskat kalvavat ja kuluttavat… Painaneeko minua joku kirous?…