* * * * *
Olen nyt jakanut tavarani kolmeen osaan. Huomenna kello 1/2 5 iltapäivällä on minulla vakaa aikomus pudistaa Helsingin tomut jaloistani ja astua höyryvenheeseen, joka minut vie saaristoon. Pääsen näet sinne asumaan. Jumalankiitos… Saanhan nähdä meren loiskivan jalkaini juuressa joka-päivä, saan nähdä purjeiden puuntelevan ulapalta ja kuunnella tuulen huminaa nukkuessani. Siellä, Tyynelässä, olen muisteleva rakkauttani ja, jos Jumala suo, sepittävä merirunoelmia. Surulliselta ja ihanalta tämä kaikki tuntuu. Jos sinne kuolisin, olisi se lohduttavaa: kuolisinhan puhtaasti rakastuneena, ja ainoastaan meren aalloille valitellen etten kohdannut vastarakkautta.
Tätä kirjoittaessa loistaa kuunpuolikas suoraan sisään ikkunastani. Se on kasvava kuu. Minua odottaa siis romantilliset illat siellä saaressa…
Silloin-tällöin olen saapuva kaupunkiin asioille.
18 p. toukokuuta. Jää hyvästi päiväkirjani! Jää hyvästi sinä salaisten tuskieni tulkki, sinä toverini uskollisin iloissa ja suruissa! Nyt upotan sinut — sukkien sekaan ja lähetän sinut kaukaiseen kotoon, halki Suomen. Meren saaristoon en sinua mukaani huoli. Alkakoon siellä uusi elämä ja uusi päiväkirja. — Jää hyvästi Sinä vieno, jota eronhetkenäkään en tavata saa, vaikka minusta tuntuu että jos olen uskollinen hyville tunteille, meidän vielä täytyy toisemme tavata. Ja Sinun täytyy vielä kerran saada tietää, mitä olen kärsinyt ja kuinka hellästi olisin ollut valmis sinua omanani pitämään. Sinun täytyy kerran sinunkin tulla lemmensairaaksi ja lemmenhölmöksi — siitä että minä olen ollut lemmensairas ja lemmenhölmö…
Minä kuulen jo meren mahtavan kohinan ja näen valkoisten purjeiden nousevan taivaanrannalle. Jää hyvästi, Sinä vieno. Tahdon rukoilla taivasta meidän molempien puolesta…
* * * * *
1 päivä elokuuta, Lapin rajoilla…
'Hyvä Neiti.
Minä, allekirjoittanut, rakastin Teitä ja aijoin pyytää Teitä omakseni. Sieluni oli kuin polttava maa, joka janoaa kastetta…