"Hän näyttää niin kauniilta!" ajatteli aviomies salaten riemunsa.
Ja sitten vasta kun oli turkkinsa riisunut, hän huomasi ja muisti lapsen, joka lepäsi pienessä korissa.
— Katso isä lastasi! Mirjam hymyili jollakin tavoin surullisesta.
Orjo kumartui katsomaan pienokaista sanattomana.
— On se kummallista, puhui hän sitten, kun sitä aluksi ei koskaan tahdo uskoa omakseen.
Kyllä se vain on omasi: sinun silmäsi minun suuni! sanoi Mirjam hellästi katsoen mieheensä. Orjo? Yksi suudelma!
— Minä kai maistun lumelle ja jäälle koko mies.
— Orjo rakkaani…
— Sinä näytät niin heikolta, Mirjam?
— Niin, Orjo…