Kummallista! sanoi hän itselleen. — Minä kuljin kymmenen vuotta pyhimyksenä, silloin kun se minulle oli vaikeinta, ja nyt ikäänkuin tahtoisin saada takaisin tuon ajan, jolloin minusta itsestäni riippui, olinko pyhimys vai syntinen. Kuinka perinpohjin mies voipi muuttua siveelliseltä pohjaltaan! Piruko minua vaivaa? Lienen halvin aviomiesten joukossa, kun saatan edes kuvitella muita naisia kuin omaani!
Mutta kaikista erikoisinta tässä on se että pysyn loppuun asti uskollisena hänelle!
Orjo Korelius muisti samalla pienet lapsensa ja lämmin virta täytti hänen sydämensä. Ja hän kiitti Jumalaa että hänellä oli vaimo ja lapset erämaan kätkössä.
Kukaties se sittenkin on elämän kalleinta kultaa — perhe-elämä eristettynä maailmasta?
Hän nukahti hymyillen ja nukkui rauhallisesti.
Rakas Mirjam!
Luin kirjeesi Unter den Lindenillä. Kiitos! Se oli kaunis, kauniimpi kuin mitä minun lienevät olleet. Joskus olen matkallani tahtonut kirjoittaa hyvinkin synkän kirjeen. Entisyyden kokemus — tulevaisuuden pelko.
Jääpi nyt kirjoittamatta. Mutta saanko minä milloinkaan oikein levähtää? Ja saanko vielä koettaa, lähteekö minusta enää mitään, vai onko kaikki lopussa? Siihen tarvitaan erityistä sielun rauhaa. Mutta — minä pelkään. Heti tultuani alkaa elämä ahdistaa minua taloudellisilla vaatimuksilla. Hyvä Jumala — minähän olen vain se mikä olen. Jumala tietää etten minäkään ristissä käsin ole tahtonut istua. Ihminen sentään on oikeutettu joskus lepoa nauttimaan. Varsinkin surussa — suuressa, ikuisessa — ja ikuisessa taistelussa.
Mirjam! Miksikä sinun kirjeesi ovat aivan päinvastaiset kuin todellisuuden vaikutus?? Siinä on minulle miettimistä.
Olen ristiriitaisissa tunnelmissa, minkä vaikuttaa osaksi se harmi että olen — rahatta. Turhaan postista, tiedustin ja tiedustan yhä rahalähetystä, joka oli tilattu tänne. Muuten ei minulla ole hätää, vaan — eräät tuliaiset voivat jäädä ostamatta. Pois, pois! Berlin jääpi jotenkin vähälle tutkimiselle. Ei minusta oikein tänne. Hurina hirveä, ihmiset juoksevat. Alku oli lupaava, loppu huono. Ei ainoata tuttavaa. Ja Berlinin saksalaisiin mahdoton tutustua. Nyrpeyden leima — naistenkin nenien päissä.