— Tämä minun eukkoni vain vähän tuulottelee, sille tuli niin ikävä
Syrjäkorvessa!

Aviomies ihmettelee itseänsä että uskaltaa jo leikkiä laskea, kun vaara näyttää olevan ohitse.

Ja vaimo myös iskee iloisesti silmää ja nauraa. Eilisiltaiset kauheat väänteet ovat unohtuneet ja ruokahalu on mainio.

— Mirjam, minä saatan sinua kaikissa tapauksissa perille asti.

Ja he lähtevät taas taipaleelle. — Perille saavuttua on Mirjam kummissaan ettei hänen asiallaan näytä olevan mitään kiirettä. Ihan hävettää! Ja sellaista hiidenhamppua kun pidettiin ja koluttiin läpi öiseen…

Hän eroaa illan tullen Orjosta, miehestään, reippain mielin:

— Ei minulla ole mitään hätää. Täällä on hyvä olla. Ja asia tietysti käy hyvin.

— Ole nyt kaikissa tapauksissa varovainen, ja hoida itseäsi, sanoo aviomies.

— Kirjoitathan Orjo taas kirjeitä?

— Sitä tuskin tarvitsee sanoa. Rakas ystävä, voi nyt oikein hyvin.