Ja tämän pienen kultasirun on tarkoitus tasoittaa tuhansien päivien ja tuhansien öiden aikana kertynyt raskaan kokemuksen paino?

Minkälaisia punnitsijoita olemme! Näemme selvään että pienen kultasirun on mahdoton voittaa painossa rauta- ja lyijyromua.

Ja tämä on se avioliiton pyhä vaaka, Jumalan edessä tarkistettu, lasten ja isänmaan kunniaksi aijottu —.

Oi, tuhatkertainen oi!

* * * * *

En jaksa jatkaa, en jaksa alituisesti painostaa samaa asiaa.

Tämä on minulle itselleni uskomaton totuus että minun on käynyt näin.

Sydänvika — mielenliikutuksista aiheutuva hermoärtyisyys — alituisista kohtauksista johtuva synkkämielisyys työhön kykenemättömyydestä kotirauhattomuuden vuoksi riippuva… kun tämä kaikki on näin, niin mitä onnen mahdollisuutta onkaan enää olemassa?

Kaikki hyvät voimat ovat kulutetut loppuun — lapset ainoa yhdysside ynnä taloudellinen välttämättömyys, ihmisten tuomio — siinä tekijät.

Mutta miehen on annettava ja saatava anteeksi siltä, jonka hän itse on kanssansa avioliittoon houkutellut? Hän näkee onnettomuutensa puhkeavan kuin hirmumyrskyn — se on luonnon laki — kaikki merkit viittaavat turmioon — ei ole enää ainoatakaan asiaa, ei ainoatakaan muistoa, joka olisi kokonaan puhdas ja pyhä. Kaikki mitä mies tahtoo, sitä ei tahdo vaimo! Kaikki, mitä vaimo tekee, tuottaa miehelle sielun tuskaa —!