— Minulla on ikävä, jos pappa viipyy venerannassa yhden illankaan.
Orjo kuuntelee ja vastailee kysymyksiin — tämä on hänen lapsuutensa rakkain paikka, jossa häntä aina on hellästi kohdeltu — mutta hän tuntee sielussaan että hänen saapumisessaan tähän pyhäkköön on tällä kertaa jotakin vajanaista, epäluonnollista ja puolinaista.
Eikä hän tunne itseään omaksi itsekseen ennenkuin on kiivennyt ylihuoneeseen ja purkanut Mirjamille ensimäiset vanhankodin tulotunnelmat pitkässä kirjeessä, joka huolellisesti lakattuna lähetetään postissa seuraavana aamuna.
5.
Ja niin alkoi nuoren avioparin ensimäinen kirjevaihto, jossa tapahtui se sama ilmiö mikä on lintumaailmassa tavallista pesimisaikana, että nimittäin uros laulaa korkeimman kuusen latvasta, ruikuttaa rintansa täydeltä riemuiten, loppumatonta kaihoansa kertoen, väliin intohimoisen katkeraakin säveltä kaijuttaen, kun sitävastoin pesässään hautova naaras enimmäkseen vaikenee, sydän kylläisenä kuunnellen ja ainoastaan silloin tällöin vastaukseksi lemmentoverilleen piiskuttaen.
Herra Orjo oli jo ehtinyt viidesti visertää, laulaa kokonaisia koloratuuri-aarioita, ennenkuin sai ensimäisen vastaussirahduksen kauvas lentäneeltä armaaltaan. Näin vastasi Mirjam:
Rakas Poika kultani!
Kirjeesi olen saanut ja juuri toi postiljooni esperanto-korttisi, josta en ymmärrä muuta kuin Mia kara Infano. "Malvarmigis" sanaa, jonka olit alleviivannut, etsin sanakirjasta, mutta en löydä, tarkoittaako se ruskeanväristä? Kylläpähän selvän saan, kun huomisen päivää tavailen. Kortteja saat kirjoittaa esperantoksi, vaan et kirjeitä, muista se! Sinun valokuvasi olen asettanut kirjoituspöydällemme. — Voi Orjo kultani, kuinka se oli vaikea se eroamisen hetki. Panin koko tahdonvoimani liikkeelle hillitäkseni itseäni itkuun purskahtamasta, vaan kun juna läksi enkä enää sinua nähnyt, tulvahtivat kyyneleet silmiini ja ne tyhmät ryssät töllistelivät kuin ihmettä, niin että lensin suoraapäätä ensiluokan odotussaliin ja tappelin siellä turhaan itkua vastaan. On hauska minun ajatella että sinä nyt olet kotonasi ja saat levätä sielun ja ruumiin puolesta. Olen koettanut tiedustaa meille maalta asuntoa, vaan en ole vielä saanut. Kuule Orjo, en minäkään oikein pidä siitä herratar-tittelistä, se herättää niin huomiota.
Voi hyvin kultani, oma rakas Orjoni! Minulla jo alkaa tulla sinua ikävä. Ollappa telefooni sinne. Terveisiä kotiväelle.
Sinun suutelosi — ero-suutelosi — oli ihana! Lämmön väreet sydämessäni käyvät, kun sitä muistelen. Painan ajatuksissani poskeni sinun poskeasi vastaan.