Mirdjalasta 27/5.
Rakas Orjo!
Tulenhan minä, koska omatuntoni ja sydämeni niin vaatii. Täältä lähden 10 päivä kesäkuuta Rekijärvelle Mirdjan kanssa, jossa hänet vihitään 12 p:nä. Viivyn siellä ainoastaan muutaman päivän ja alotan sitten matkustukseni maan halki Syrjäkorpeen asti — tietysti ilman Agnesta, koska sinä niin tahdot, vaikka tietänet, kuinka vaikeaa on pienen lapsen kanssa matkustaminen; — siis tulen yksistään pojan kanssa "ilman seuranaisia."
Pääasia on että sinä ja siellä olevat lapset olette terveet, vaikka kovin on lamauttavaa sinun rahapulasi — tuntuu kuin en voisi ihmisiä silmiin katsoa, sillä niin minua hävettää ja kiusaa huonot, raha-asiamme. Etkö voisi koettaa olla niistä puhumatta minun vuokseni, vaikka se sinusta ehkä on joutavaa — vaan minun vuokseni koeta salata muilta, sillä niin pahalta se minusta tuntuu etten soisi siitä tarpeettomasti puhuttavan. Se viepi minulta kaiken elämisen mahdollisuuden ja viimeisenkin elämän ilon — tieto ettei ole leipää lapsille… että täytyy kituuttaa, kituuttaa…
Etkö voisi ajatella mahdollisuutta mennä ensi talveksi opettajaksi kaupunkiin? — saisit palkan kesältäkin ja minä jäisin lasten kanssa Syrjäkorpeen…
Menisin vaikka Rajapostiin, jotta pahimmasta pulasta pääsisimme. Toimita minulle paikka — puhun täydellä aikomuksella ja olisin iloinen, jos voisin saada paikan — ottaisin kaikki lapset mukaan — koeta!
Suutelo rakkaille lapsukaisille ja isälle myös, jos ottaa vastaan.
Kaikille terveiset
Mirjamilta.
J. K. Ehkä se "valtion mestari" laittaisi ne kaapit ja sinun huoneesi sohvan!?