Elämä on niin lyhyt, — heilahdus vain — nauttikaamme silloin kun nautinto hengellemme kelpaa — ei se aina kelpaa. Jumala! Olen ihan huumauksissa tätä kirjettä kirjoittaessa, mutta sinä minut ymmärrät.
Aurinko oli juuri vaipumassa siimekseen, kun myöhään kotimatkalle läksimme ja me ihailimme kesäyön soreutta ja minä soitin huilullani "sydämestäni rakastan…" Meillä oli punaiset lakit päässä. Ja kun kotivaaralle noustiin kesäyön valossa: kas siinä loisti kymmenhaarainen ryytimaatuomi täyteen kukkaansa puhjenneena — niin paljon matkaansaa yksi lämmin päivä — ja me riensimme taittamaan terttuja yöpöydillemme. Sounnit, uinnit ja saaren toimet olivat vaikuttaneet meissä oikean maalaisjanon, ja lapsuuden päivien tapaan hiivimme suoraan mamman maitokamariin juomaan sitä suloista kirnuhuitua valkoisesta pahkakauhasta. Olisinpa suonut että heilini olisi nähnyt minut viikset piimässä ja naama autuaassa poika-ajan irvistyksessä…
Niin kotia kopsahdimme saariretkeltä ja yliskamariin kiivettyä minä miekkoinen paitasillani aloin kullalleni sommitella runoa, jota en sentään vielä huoli lähettää. Sen pääsisältö taitaa olla: "minä hullu, joka eron otin kesäkullan kukkeimmaksi ajaksi!"
* * * * *
Saaos nyt kerran lemmen veri punainen kirje — sinä, joka et koskaan ennen sellaista saanut ole.
Sinua minulle pääskysten pesänlaitto muistuttaa, sinua etelän tuuloset minulle suhisevat otsaani nivelien, sinut minä hengessäni näen häikäisevän valkoisena kotirantani lämpöisellä hiekalla, ja kun laineet varpailleni lipajavat, niin sinun pienten varvastesi hipaisut veressäni tunnen. Ja kun vuoteeseeni yösydännä nousen, sinä taas siellä mielikuvituksessani odotat, minä tunnen kuinka käsivartesi kietoutuvat kaulaani, huulesi huuliani etsivät — ja minä sukellan, sukellan, sukellan onnellisena sinun sielusi pohjiin, unhoittaen koko maailman… sinua juon ja sinä minua, sinä imet minun nuorta voimakasta vertani saadaksesi itse elämän voiman ja rakkauden…
Mitä siitä, jos kärsimys kerran tulee — nyt on kesä ja me olemme nuoret ja meillä on vain toinentoisemme, ja omalle Jumalallemme teemme tilit lempemme nautinnoista, joita puhtaalla omallatunnolla nautimme. Nyt on kesä ja kaikki lintuset pesivät ja uroot laulavat naaraille — miksi en minäkin saisi laulaa kuin yörastas nuoren intohimoni helkkylaulua? Minä, joka olen täynnä henkeä, kun vaan aistit ovat saaneet ravintonsa! — en minä, en kuuna kullan valkeana aineellisuuden kahleihin sotkeudu ja, koska sen tiedän, siksi rohkenen näin päästää lemmeniloni irti, tehden sen aivan tahallani sinulle näyttääkseni, kuinka mies voi ikävöidä sitä jota hän rakastaa. Ja nyt minä sanon sinulle, Mirjam: jos et ole päässyt pois maaseudulle, niin väärin olisi minun puoleltani, jos pyytäisin sinua yhä jäämään pölyiseen kaupunkiin — miksi en kutsuisi sinua rientämään sinne, jossa lempeni sinua vartoo? tänne, jossa on vapaus suurin, sillä usko se: täällä olemme omat itsemme, jota ensin olin epäillyt. Niin, jos sinun siis on ikävä, niin tehdään muutos kesäohjelmassa ja sinä tulet luokseni suoraan — oi en ymmärrä, kuinka tätä polttoa kestänen heinäkuun kymmenenteen päivään saakka?! Mutta varo itseäsi Mirjam, varo tapaturmilta: minua niin pelottaa etten sinua saa koskaan nähdä — mistä kummasta tuo pelko tulee? Kätke tämä kirje uteliailta…
Minun päivätyöhöni kuuluu myös: 1 tunti raskasta ojankaivausta intohimojeni taltuttamiseksi ja hengen karaisemiseksi. Kyllä minä pian voimistun, kunhan sinä vain saisit innon ruumistasi kehittämään, sillä siinä on elämän arvo, muista aina se, lapseni, ja sinä kestät paremmin levotonta lempijääsi, jos saat itsestäsi vähitellen — naisheikkoudet hävitetyksi. Voimakasta, suloista, lempeätä naista Poika kaipaa ja: silloin on Poika hyvä, jos Tyttö ei turhamaisuuksiin elämän-päiviänsä tuhlaa, vaan pyrkii olemaan luonnollisesti kaunis ja harrastaa terveydenhoitoa hyljäten muotihulluudet.
Hajahiuksista, avojalkaista Tyttöä sinun Orjosi enin rakastaa, vain sellaiselle hänen sydämensä kannel kirkkaimmin helisee!!! Muista tämä, lapseni, muista ja ajattele syvästi. Sillä tämä on meidän elämämme sopusoinnun ehto. Aamen.
Orjo.