6.
Kaksi päivää myöhemmin, ehtimättä saada vastinetta edelliseen, nuori aviomies yliskammaristaan lennätti uuden kirjelmän, joka alkoi reunamuistustuksella:
Tämän kirjeen saat lukea vasta nukuttuasi yön rauhassa edellisen kirjeen tunnelmissa.
Jonka jälkeen seurasi vakava teksti:
Mitalin toinen puoli eli Elämämme arkiharmaa.
Rakas Mirjam!
Terveellistä on nyt luoda katsahdus 1. vuoden avioelämämme varjopuoliinkin. Sinun kanssasi, Tyttö kulta, olen minä saanut kulkea paratiisin ruusutarhoissa, joiden sulot ovat sieluni runollisimpia aarteita. Kiitos tästä! Mutta — mistä tuli katkeruuden musta kyykäärme meitä kiusaamaan? Kuinka on mahdollista että kaksi ihmistä, jotka muutamia tunteja takaisinpäin mitä suloisimmassa sovussa tahtoivat sulautua toisiinsa — yhtäkkiä perästäpäin huomaavat olevansa kovin tyytymättömät, vieläpä vihaiset toinentoisellensa?
Onko se vain hermojen luonnollista ärtymistä?
Lienee syy usein hermostossa, mutta kyllä syy piilee syvemmälläkin — henki-ruumiillisessa olemuksessamme.
Oi Jumala, jos osaisin oikein selittää, niin tästä voisi olla hyötyä sekä sinulle että minulle. Sillä tahtoisithan sinäkin, rakkaani, että me sopusointuisesti oppisimme yhteiselämäämme viettämään, ettei se jonakin päivänä rikkoutuisi ja särkisi kummankin sydäntä? Tahtoisithan?