Myrsky ympärillä pauhasi, luonto otti sokeana, väkevänä osaa ihmisten kohtaloihin.
Ja yökynttilä Korpilinnassa puhallettiin sammuksiin. Sitten oli kaikki hiljaa. — —
32.
Mirjamin raskaaksi tulemisesta nyt oli seurauksena sanoin selittämätön sielullinen suhde miehen ja vaimon välillä. Mies itse suri tätä asiaa enempi kuin uskalsi vaimolleen myöntää, jotta ei häntä yhä kiihottaisi.
— Orjo, minä en tahdo!
— Mutta täytyyhän sinun alistua Jumalan tahtoon.
Aviomies ei itsekään hyväksynyt käsitettä Jumalan tahto.
— Minä kuolen synnytykseen. Ja jos en synnytykseen, niin jälkiseuraukseen. Lääkäri sanoi jo viime kerralla…
— Rauhoitu, rakas Mirjam. Sinä tiedät, jos tahdot, että minä otan osaa sinun onnettomuuteesi, mutta me emme saa sitä suurentaa. Ei tapahdu ensi kertaa että vaimo tulee raskaaksi vasten avioliiton järkeä. Kun ei todellisuutta voi tyhjäksi tehdä, niin siihen on pakko tyytyä. Ja sinä kyllä kestät vielä tämänkin, jos itse tahdot.
— En!