— Ahaa, kadutpas! letkautti tyttö.
— Kadun, Oihonna, ainoastaan sitä etten kertaakaan suudellut enkä syleillyt sitä ihanaa naista. Sitä ihanaa ruhtinatarta!
— Hyi, sinua, Orjo! huudahti taas tyttö.
— Hyi, sinua Oihonna, sinä et ymmärrä mitään!
— Miksi siis kerrot minulle, koska minä en muka ymmärrä?
— Siksi että se sinua huvittaa.
— Olet kenties rakastanut muitakin kuin sitä?
— Herranterttu, Oihonna, olenhan toki. Voin laskea rakastamani tytöt sentään yhden käden sormilla, ja se ei suinkaan ole paljon näin sydämelliselle miehelle. En ole koskaan ollut Don Juan…
— Miksi et niiden toisten kanssa sitten joutunut naimisiin?
— Samasta kirotusta syystä: en päässyt koskaan niin sanoakseni lihaan ja vereen asti — en koskaan uskaltanut suudella.