— Hyi sinua, Orjo!
— Ja minä sanon: hyi sinua, Oihonna, ettet älyä elämän pyhimpiä sala-aarteita. Minä en sinulle kerro, mitä se on merkinnyt nuoren miehen elämässä ettei ole kulkenut ja suudellut tyttöjä niinkuin sinun liehtarisi.
— Minun!?
— Niin. Sinä tietysti tahdot nekin salatuiksi.
— Se on jokaisen oma asia! sanoi tyttö säihkyvin silmin, joista leimahti ikäänkuin uhmaa: "älä vain kajoa minun salaisuuksiini!"
— Tietysti! lopetti Orjo.
Näin he juttelivat ja leikkiä laskivat. Orjo tunsi itsensä niin vapaaksi Oihonnan seurassa.
"Kummallista!" hän ajatteli. "Tuommoinen iso tytön möhkäle vaan ja kelpaa minulle sielun ruuaksi täällä erämaassa."
Joskus oli heillä pieniä salaisuuksia Mirjamin suhteen silloin kun
Mirjam oli hermostunut. Piti esimerkiksi salata vieraiden tulo
Korpilinnaan ettei Mirjam nostaisi hälinää.
— Se on parempi ettei Mirjam tiedä mitään.