(Kirjoittaja tunsi väsähtymistä ja hän jatkoi):
Kunpa avioliittomme, oi Mirjam, kehittyisi edes oikein mahdolliseksikaan, niin siinä olisi kylliksi onnea onnettomalle runoilijasielulle!
Nyt olen puhunut kuin se, joka uskoo olevansa ylempänä toista ja siis sillä oikeudella arvostelee. Jos pidät sitä vääränä ja itsekkäänä, niin on turha koskaan enempää yrittääkkään tähän äänilajiin. Sillä minä en rakasta naista enää sokeasti kuten takavuosinani ja tiedäthän vanhan totuuden että: jollei minun vaimoni pidä minusta lujasti kiinni, niin solmu voi aueta — minullahan on oma elämänhistoriani, jota ei ole sinulla. Sukupuolitarve ei näy takaavan avioliiton mahdollisuutta. Muista aina se, rakas lapseni!
Lisään vielä, mitä edellisessä kirjeessäni huomautin, että jos sinulle on epäterveellistä jäädä sinne, niin lähde heti tänne, sillä täällä saat aurinkokylpyä ja rantavettä…
Kuumat suudelmat Tyttöni huulille:
Orjolta.
7.
Viesti n:o 7 Erämaan Pyhäköstä 19 p. kesäkuuta.
Motto: Sydämeni pohjasta halveksin, jokaisen naisen ravintolaneitimäistä seurahaluisuutta. Joka ei osaa itseään siitä kasvattaa pois, ei ole kokonaan puhdas.
Mirjam ystäväni!