20 p. kesäk. Nautittava tuntia jälkeen n:o 7:n:
"Jota minä rakastan, sitä minä kuritan." Luuletko sinä, Mirjam, että meidän sielullinen suhteemme vähääkään paraneisi, jollen minä yhtärintaa kuin sinulle kirjoitan "hyviä" kirjeitä, myös kosketteleisi todellisia tunteitani, huoliani, harmejani ja surujani? Olisikohan muka parempi kaikki salata ja niellä — niinkuin muut tekevät? Mutta minusta on näyttänyt että sellaiset aviomiehet, jotka hillitsevät, itsensä mitään kovaa sanomasta puolisoilleen, ovat ikäänkuin etempänä puolisoittensa sydämistä ja vielä onnettomammat kuin ne, jotka vapaasti punnitsevat, arvostelevat tai koettavat saada toista tajuamaan itseään ja elämänkatsomustaan. Ja minusta on näyttänyt että sellaisten "siivojen" aviomiesten opetus rajoittuu korkeintaan kuivakiskoiseen, hieman ärtyiseen kohteluun vaimoihinsa nähden. Sentähden juuri olen kirjoittanut kaikesta että suhteemme — sitten kun persoonallisesti tavataan — olisi edeltäpäin varustettu ja valmis. Hetken ruusunpunaiset tunnelmat eivät takaa pysyväistä yhteisymmärrystä. Täytyy olla varuillaan elämän ampumia myrkkynuolia vastaan. Ne suhisevat ympärillämme kuin satujen noita-vasamat. Juuri kun luulee olevansa oikeutettu päästämään helakan naurun ja nauttimaan elämästä, silloin väijyy katkeruuden jumalatar likinnä, jousi jännityksissä. Olethan sinäkin sen huomannut? Lapseni!
Loppulause.
Viime yön, tuon ikävöivän runon kirjoitettuani nukuin paremmin — siihen vaikutti ilman muutos, kun nyt on viileä ja sataa vettä.
Lupaathan, Mirjam, sitten kun tulet, olla minua jättämättä kauvaksi yksikseni? Eihän siellä joukossa alhaalla paljon viisastu.
Tuomiokapitulin salainen juttu meitä vastaan… ole aivan huoleti.
Kyllä selitän kaikki. Ole luja. Varo kaikin mokomin teidän pappia.
Ole valmis äkillisiin urkkimisiin. Pelko pois ja sydän kirkas!
Orjo.
* * * * *
Kolme päivää turhaan odotettuaan, Orjo Korelius taas tarttui kynään. Hän lennätti avonaisen kortin esperantoksi, jota hän harjoitteli ja jota varten hän oli toimittanut toisen sanakirjan Mirjamille. Esperanto hänen mielestään soveltui rakastavaisten keskinäiseksi kieleksi, joka virheineenkin oli huvittava.
Dolcha Infano! hän kirjoitti. Ho ve! alkoi kortti. Chiuj vi virinoj estas similaj: vi postulas la leterojn de viaj amikoj kiel eble plej ofte, sed mem vi malmulte al viaj amikoj volas skribi. Vi kredeble ricevis chiujn miajn longajn leterojn? Kalkulutiu-chi jam estas la deka.