Senjälkeen yhteen palaan seurasi kuvaus:
Chiutage mi laboras sur la kampo aû banas en la bordo de la lago; mi ofte gimnastikas — nuda — sur la sablo, kiam la suno varmege brilas. Tio-chi estas gzuajzo tre saniga! La kukolo kantas en arbaro… Morgau estas la vespero de Johano, sed nun pluvegas, kaj ni, kredeble, festos tre mal-gzoje…
Vi, mia edzino, ne forgesu min! Mi restas: via granda Knabo kaj Edzo
Orjo.
8.
27 p. kesäkuuta.
Mirjam kultani!
Monen yön rauhan on mieheltäsi vienyt sinun äänettömyytesi!
Jolleivät syyt sellaiseen äänettömyyteen, joka tuo toiselle epäilyksen helvetin, ole sisäiset, niin kyllä ulkonaiset syyt kirjoittamattomuuteen ovat miehelle surullisimmat kuulla. Jo se että vaimo toisen ihmisen kautta voi lähettää miehelleen "sydämelliset tervehdykset" lisäyksellä ettei itse jouda kirjoittamaan, on sieluopillisesti sellainen menettelytapa, jota en olisi luullut tarvitsevani kokea minun vaimoltani. Paljon helpompi on olla saamatta hiiskaustakaan vaimoltaan kuin toisen kirjeessä saada viesti ettei muka jouda vastaamaan. Aivankuin ei oltaisikaan naimisissa ja aivankuin suhde miehen ja naisen välillä olisi toisten välitettävissä! Mirjam rakas, uskon että itsekkin näin tuntisit, jos minä jonkun toisen kirjeessä lähettäisin sinulle sydämelliset terveiset. Miltähän se sinusta maistuisi pitkän kirjeodotuksen perästä!
Lapseni, Lapseni, sinä olet — Lapsi. Minä olen sinulle kirjoittanut kolme kertaa viikossa ja tämä on 13:s eli 14:s viestini siitä kun erottiin, mutta sinä olet vastannut tuskin kolmea kertaa. En tarkoita, että kilpaileisit kirjeitten runsaudessa, mutta että edes antaisit toisen tuntea vastaanottaneesi kaikki sisäisten tuskien ja riemujen purkaukset mieheltäsi. Jos joku syrjäinen sattuisi tämän kirjeen lukemaan, tulisi hän siihen käsitykseen että se on vaimo, joka tässä on luopumassa lemmestään, ja mies muka "kerjäämässä" kadotettua onneaan. Vai onkinko niin, vastaa! — Oi Jumala, kuinka pitkä on odotus! En olisi uskonut, kuinka minä jo olen ehtinyt sinuun kiinnikasvaa sielun ja ruumiin puolesta…