* * * * *
Samana päivänä, samassa paikassa, samalta Pojalta.
Samalle Sulosuulleni!
Juuri palasimme tervahaudalta ja vieläkin tuoksahtaa keuhkoissa tervansavulta. Nyt sataa vettä ja käki kukkuu.
Kerronpa Tytölleni nyt sitä nykyajan sivistyshistoriaa. Kun minä, sinusta erottua, olin saapunut siihen meidän kaupunkiin, oli kirjeiden joukossa myös kirje isältäni. Se kirje oli tuskassa kirjoitettu, siinä ukko naivisti "pappien mielten rauhoittamiseksi" kehoitti meitä kaikessa hiljaisuudessa nyt kesän tullen vihityttämään itsemme papin edessä, jotta se tuomiokapitulin rettelö raukeaisi kesken. Ajattelinpa silloin pyörtää takaisin ja olla menemättä vanhaan kotiin. Mutta otin järjen avuksi ja osasin oikein laskea. Isäni kirje oli vain hätäisen tunnelman aiheuttama. Ja minkälainen kirjevaihto ukolla oli piispan viraston kanssa, sen saat sittemmin kuulla. Enempää ei vanhalta papilta saata vaatia. Ei sinun, kultaseni, tarvitse huolehtia julkisuuteen tulemista. Sinunkin täytyy oppia ymmärtämään että tällainen juttu kypsyttää vapauden aatetta koko suomessa ja ihan varmasti kapituli enemmän menettää kuin voittaa, jos se käy asiaan kiinni. Sillä tuhannet valistuneimmista ovat meidän puolellamme. Tässä vain kysytään että minun vaimoni kestää henkilökohtaiset ikävyydet yhtä kauniisti kuin tähänkin asti. Jos ei Mirjam kestä, ei Orjokaan kestä.
Tietysti olisi — jutun puhkeamisen varalta — mainio meille, jos ei minun tarvitseisi ottaa virkoja vastaan pikkukaupungeissa, vaan saisimme elää maalla tulevan talven ja sieltä pitäen taistella. Mutta kuka keksii keinon — me olemme siihen köyhät eikä toisten apuun saa luottaa. Muista että jos vielä 1 vuoden kestämme eteenpäin, on meillä hyvä kokemus ja sitten kestämme iän kaiken — vuosi vuodelta yhä sulautuen toisiimme. Niinhän? Kyllä meidän nyt täytyy asettua jälkipuoleksi kesää tänne, jossa minä jo olen. Täällä olisi hyvä olla, oikein hyvä, jos — — — Suokoon Jumala anteeksi, minä en antipatialleni mitään mahda. Mutta koettakaamme me olla paljon yksissä; eihän ole pakko jäädä alakertaan enemmäksi aikaa kuin mitä syönti ja kahvitukset kaipaavat. Ne muutamat aristokraattiset kesävieraat — ei kannata. Ja me muutamme heilini kanssa ihan varmasti joksikin viikoksi Ulpukkasaareen, jossa saamme olla rauhassa. Otamme kotoa vain leipää ja voita, itse kalastamme ja soudamme maitomme mökiltä. Siellä, saaressa, on idyllinen elämä! Sänkyä ei siellä ole kunnollista, mutta — maataan lattialla. Ja aallot loiskivat ja vienosti suhisee länsituuli männikössä. Ja joka aamu saa juosta suoraan järven rantaan. Ja me olemme kahden Luonnon paratiisissa kuten Eva ja Adam.
Jotakin on sen Ulpukkasaaren elämän varalta ostettava kaupungista vieraiden vuoksi (esim. viinipullo). Muuten täytyy rahojen suhteen olla säästeliäitä. Ei ole minulla sinulle lähettää enää kuin kymmenen markkaa matkakassasi vahvistukseksi, mutta sen sisään on lemmen sinikukkia siroitettu. Lämmin suukkonen
Orjoltasi…
9.
Yöauringon kaupungista 27 p. kesäkuuta klo 1/2 10 i.