Orjo kultani!
Kävelin äsken metsässä yksikseni, kaikki sinun kirjeesi povellani ja luin niitä — ja kävelin… (istua täällä ulkona ei voi, kun on niin kauheasti sääskiä).
Kävelin ja mietin. Siinä kirjeessä n:o 7 on paljon pahoja sanoja, joita tahallasi käytät, vaikka tiedät että ne äärettömästi minua loukkaavat. Siitä vaunussa olostani minun ei tarvitse itseäni puolustaa. Sanon vain että yhtä puhtaalla tunnolla kuin sinne menin, yhtä puhtaalla poiskin tulin, ja ajattelen että jos olisit nähnyt kuinka huonosti voipa olin, niin olisit pyytänytkin sinne menemään. Olin niin väsynyt etten jaksanut montakaan sanaa puhua, tuntui vain hyvältä olla puhtaammassa ilmassa, jossa ei ollut likaisia ja haisevia jätkiä tungokseen asti. Saat sinä kysyä minun nykyisiä suhteitani ja tiedän että sanovat: "eihän tuo näy enää kenestäkään välittävän, kun ukon sai" ja niin se onkin. Ilmaa ne ovat minulle kaikin! "Se yksi" matkusti täältä heti kun tulin enkä ole häntä kertaakaan nähnyt; myötyriksi kuului menneen.
Voisikohan Täti antaa sinulle pari tyynyä? Talvella hän niitä tarjosi, lähettäisit ne tervavenheellä. Meillä ei ole kuin kaksi pitkää ja 3 lyhyttä tyynyä. — — — Kirje jäi kesken kun tuli vieraita. Aurinko heti nousee. Esperanto-korttisi olen kääntänyt suomeksi. Oma Poikani! En tiedä mitä sinulle sen runon johdosta sanon. Onko siinä kylliksi, kun sanon että vaikka kuinka moneen kertaan sen luen, niin aina se niin sydämeen osaa että vedet silmiin tulvahtaa. Pidän sitä alati muassani, yöllä pääni alla. Sisarille luin siitä vain kolme värssyä. Se on niin minulle kuuluvaa etten voisi sitä muille näyttää. Voi kuinka nauroin sille piirustuksellesi, nauroin niin — oikein sydämen pohjasta kun sinä astut alas vinniltä selkä koukussa ja jalat kuin viikatteet linkussa. Etkä unohtanut… Kaukaa näytin sitä sisarille, en läheltä.
Oma Orjoni! Tavataan kai me vielä. Sydäntä viiltää, kun ajattelen tapaturma-mahdollisuuksia. Jumala rakas varjelkoon.
Lämmin suutelo ja tulinen syleily
Sinun uskolliselta vaimoltasi
Mirjamilta.
(Kirjeen reunat olivat poikkipäin täyteen kirjoitetut).
Älä valvota minua öisin — jos nukut, niin minäkin saan unta. Kätesi haavat kulta parantaa suuteloilla. Jospa sydämesi haavatkin parantaa voisin! Siihen voimaa rukoilen. Ei minulla ole muita koko maailmassa kuin sinä, Orjo! — Jää hyvästi, rakas mieheni, jota minä rakastan, rakastan, vaikka sata mustaa kirjettä tulisi.
* * * * *