— Oihonna!? Tyttö!
— Niin juuri. Sinä olet rivo, raaka, roistomainen — raiskaaja!
— Oihonna! Punnitse sanasi, taikka —
— Lyö, lyö minuakin niinkuin Mirjamia! Minä sanon sinulle totuuden kerrankin vasten naamaa.
— Peruuta heti sanasi: raiskaaja! Orjo oli vaistomaisesti hypähtänyt tytön eteen.
— En peruuta. Sinä olet niin inhoittava etten löydä sanoja. Sinä inhottava mies käytät hyväksesi asemaasi ja mainettasi viekotellaksesi nuorelta tytöltä kunnian — nuorelta tytöltä, jolla ei ole mitään muuta kuin kunniansa.
— Sinä tarkoitat suudelmaa venheessä! Voi sinua, Oihonna, kuinka sinä saatat Mirjamin kuullen pettää pyhän vaitiololupauksesi? Kuinka sinä saatat haavoittaa Mirjamia? Sinä, sinä, sinä juuri olet nyt tehnyt Mirjamille pahaa enempi kuin minä ikinä voin tehdä. En olisi uskonut sinua niin — kunniattomaksi.
Hän tunsi näin sanoessaan, että hänen puolustuksensa oli onttoa.
Hänen oli nyt syy.
— Minä olen kunniallinen ihminen! huusi Oihonna. — Minä olen siveellinen, mutta sinä olet raukka — sinä olet tahtonut minut raiskata.
— Älä valehtele Oihonna. Jumala sinua rankaisee!