Valhesovinto? Kavala temppuko vain? nuoren tytön mestarinäyte, mihin pirullisuuksiin hän naisena kykenee äärimmäisessä tapauksessa lisätäksensä miehen kärsimystä? Jumalalliset säteet tytön silmissä — silloin — teeskenneltyä loistettako vain? Käsivarren hively ja sulosointuinen ääni — pirullisinta kiemailuako vain? Ja suloiset sanansa "älä ole enää vihainen, rakas Orjo" — näyttelijän fraaseja? Oi Jumala! Tuo anteeksipyyntö oli ollut ehkä vain hätäkeino, aiheutunut äärimmäisestä pelosta. Pelosta sillä tyttöön vaikutti lopultakin vain pelko, sen oli hän huomannut tytön omista kertomuksista. Sisarellisesta luottamuksesta ei siis puhettakaan. Koko näytelmän takana tytön puolelta oli ollut — inho.
Orjo vääntelehtihen sisäisessä tuskassa. Nyt hän muisti, kuinka Mirjam — suudelman salaisuuden tietää saatuaan — oli vakuuttanut miehelleen että Oihonna oli aina salaisesti inhonnut lankomiestään jo ennen kuin tiesi tämän häntä koskaan julkenevan lähestyä. Inhonnut — pelännyt — vihannut ja ainoastaan Mirjamin tahdosta ulkonaisesti osoittanut kunnioitustaan. Oliko se totta, vai oliko Mirjam — saadakseen itserakkaan miehensä luopumaan lemmenhullutuksestaan — valehdellut? Kadehtivan naisen vakuutuksia toisesta naisesta vaikkapa omasta siskostaan — ei tietänyt koskaan taata.
Mutta nyt mies itsekin alkoi epäillä että tyttö häntä todella — inhosi. Ja sitä avuttomammin hän tunsi vaipuvansa rakkauden huumeeseensa. Kuta julmempi toinen oli, sitä hempeämmin toinen kerjäsi. Rakastaja on kuin koira, joka potkittuna tahtoo nuolla sitä jalkaa, joka häntä potkaisi. Orjo kirosi omaa kohtaloansa, sillä hän tiesi vaipuvansa siihen hyllyvään suohon, josta eivät väkevätkään miehet omin voimin päässeet ylös.
* * * * *
Pian saapui viesti: "Mirjam onnellisesti synnyttänyt. Tytti kaunis ja terve, äiti tyytyväinen, vaikka hieman heikko. Kaikki hyvin."
Agnes pani kätensä ristiin ja sanoi: Jumalan kiitos! samalla säpsähtäen omaa hartauttaan.
Orjo, viidennen elävän lapsensa isä, ei puhunut mitään. Sulkeutui huoneeseensa.
* * * * *
"Olisin tahtonut pojan Oihonnasta — ja sitten olisi kaikki saanut räjähtää vihdoinkin rikki!"
Se oli vain illusiooni, kaikkea aihetta vailla, hullunkurinen ajatuslento.