Mutta järki vakuutti hänelle: "Nyt tai ei koskaan! Täten varustan hänet ottamaan vastaan pahimman. Minun on kaikin voimin estettävä hänet ainakaan palaamasta kotiin."
* * * * *
Julmimman uhkauksen palkitsi vaimo hellimmällä vastauksellaan:
Rakas Orjo! Olet minulle rakas kaikissa elämän koettelemuksissakin.
Meille on syntynyt lapsi, olen siitä kiittänyt jumalaa ja rukoilen että saisin anteeksi kiittämättömyyteni kaikkivoipaa luontoa vastaan. Hän on todellakin kaunis ja terve tyttö, hänellä ovat sinun silmäsi ja minä suutelen niitä ja kyynel himmentää näköni. Ei hän, viaton lapsi, tuota kenellekään onnettomuutta, ei isälle eikä äidille, kyllä Jumala meitä auttaa.
Olen rukoillut Jumalaa ja Jumala on kuullut minua, kun olen sydämeni syvyydessä nöyrtynyt Hänen edessään, ja Hän, Hyvä Henki, on antanut minun tuntea suloista sielun puhtautta. Ja minä rukoilen sinun puolestasi, sillä minä ymmärrän että sinä olet suuressa sielun tuskassa. Kunpa vielä saisin armon kerran rukoilla yhdessä, käsikädessä, sinun kanssasi Häntä, omantuntoni Jumalaa, sillä monesti on Hän kuullut rukoukseni, vaikka olen sen niin kiittämättömästi unehuttanut. Jumala siunaa armossasi sinua, varjele Jumala sinua kaikilta tuulien ja myrskyjen vaaroilta, siunaa lapsiamme, joita en voi kyynelittä muistella, ja suojele kotiamme ja anna sen kodin säilyä lapsilleni siellä mäntyjen keskessä!
Armahda Jumala meitä kaikkia, mitä me olemme rikkoneet — ja pitkäkö on elinaikamme.
Olen lähdössä — huomenna — tuttavaini luo maaseudulle, vaikka epätietoista on, tulenko sinne elävänä, sillä sydämeni on niin heikko eikä ota ollenkaan vahvistuakseen ja kaikki rasitus olisi kielletty… Anna minulle Orjo anteeksi ylpeyteni ja pahuuteni, olen sinua rakastanut, vaikka niin huonosti olen sen voinut näyttää. Jumala meitä auttakoon! Suutelen hengessä sinua ja kaikkia lapsiamme:
Mirjam.
Unhoita loukkaukseni ja pane kehykseen oma kuvasi kihlauksemme ajoilta. Tee se, minä pyydän sitä, ystäväni. Ehkä saan nimittää lastamme Hilleviksi?