Siinäpä se, tässä on kompastuskivi, josta ei kunnialla yli pääse. Me olemme kahden koko avarassa maailmassa eikä kolmas osaa meitä sovittaa. Suutelot eivät sovita! Aistit eivät yhdistä! Mikä lihasta syntynyt on, se on liha, mutta mikä hengestä — se ainoastaan on henki. Henkinen sopusointu? Mistä se saadaan?
"Rouva Starck iskee hänen päähänsä uusia aseita minua vastaan. Rouva Starck vihaa minua salaa, vaikka teeskentelee ystävyyttä tyrkyttääksensä vähitellen vaimooni kaikki ne mielipiteet, jotka sitten törmäävät minun 'itsekkäisyyttäni' vastaan, kuten termi kuuluu. Kauniissa koulussa hän on! Rouva Starck tähtääkin salaa eroomme tulevaisuudessa, koska hyvin tietää että minulla on häntä kohtaan antipatiaa. Semmoisissa köydenpunomisissa on hän ennenkin rekordeja saavuttanut."
Kuinka voin näin hirveästi epäillä hyväntekijääni?
Koska olen niin paatunut. Saadaanpa vain nähdä. Rouva Starck on tietysti oikeassa, mutta rouva Starck — on myös väärässä. Ihanteihin nähden on hän oikeassa, mutta indiviidiin ja välttämättömyyteen nähden väärässä. Kumpi on kalliimpi? Mirjamin emansipatsioniko vai Orjon onnellinen läpipääsy avioliitossaan? "Mirjamin on opettaminen sitä itsekästä ihmistä!" "Et saa taipua, vaikka katkeaisit, et siihen etkä siihen." "Se on sellaiselle (minulle) hemmotellulle — terveellistä."
Kuulen ääniä kulissien takaa. Mutta tietääkö kukaan että Orjo Korelius on valmis ostamaan viimeiset elämän vuotensa vaikka kuinka kauheilla tunnonvaivoilla ja kärsimyksillä, kunhan vain saapi olla — oma itsensä!
Ei siinä vaimo eikä lapsi-kultakaan suuria merkitse.
Siispä hän sortukoon omaan mahdottomuuteensa; vaimo ja lapsi säästykööt. "Vaimosta ei saa, tehdä orjaa." Oi Jumala, olenko siis hänestä sen tehnyt? Minä? Kun joku kansankiihottaja kärsiville nälkäisille huutaa että he ovat orjia, niin nämä vähitellen sen uskovat ja alkavat raivota. Ja jos joku rouva Starck hienosti osaa painella oman kultani sydänvietereitä, niin kuka tietää — eikö tämäkin tunne olleensa jalopeuran luolassa?
"Kuinka sinä, Orjo rakas, saatat ajatella noin kauheasti?"…
"Kuinka sinä, Mirjam rakas…" Niin, enempää en osaakkaan sanoa. Tämä oli vain yhden ainoan hetken ristiriitaisuuksien kuvaus "tuhannesta ja yhdestä yöstä."
Se on tietysti muka "ohimenevää" kaikki. Suokoon Jumala.