— Minä tahtoisin sinut lävistää katseellani, nähdäkseni tulevaisuuteni!
Se oli mies, joka näin sanoi. Mutta morsian ei vastannut, vaan virkkoi ainoastaan:
— Nukutaan nyt yhdessä. On niin suloista kuunnella laineen loiskintaa.
Ja hän kietoi kauniit käsivartensa lujasti miehen kaulaan.
He nukahtivat tunniksi, pariksi, ehkä kolmeksikin — eikä mikään heidän rauhaansa häirinnyt. Aurinko paistoi kuumasti. Pienet linnut vain kävivät piiskuttaen heitä katsomassa lentää pyristäen taas pakoon läpi lehvikon ja ikäänkuin kuiskutellen toisilleen että: katsokaa miten ihmislapsetkin lempivät, kuka olisi mokomaa uskonut!
* * * * *
Mies heräsi ensimäisenä ja säpsähtäen todellisuuteen, hypähti istualleen ja katsoi aristuneena ympärilleen. Oliko kukaan heitä nähnyt? Oliko ketään soutanut sivu tai joku hiipinyt pensasten takana? Mutta jos oli, niin olkoon — heidän salaisuutensahan oli julkinen.
Hän loi lämpimän silmäyksen morsiameensa, joka oli unissaan irroittanut käsivartensa ystävänsä kaulasta. Miehen sydän sykähti tuoreitten kohtausten riemumuistoista, hän tunsi hermostonsa niin kylläiseksi, hän melkein tahtoi kiljahtaa siitä tietämyksen hekumasta, että hänellä todella vihdoinkin oli oma naisensa, ja muistaen kuinka monta vuotta hän turhaan oli janonnut puhdasta rakkautta, hänet uudelleen valtasi lemmensyleilyn hurmio.
3.
He nauroivat omille viattomuuksilleen asioissa, joita eivät vielä kokemuksesta tunteneet, ja pitivät itseänsä leikkivinä lapsina todellisen avioelämän kynnyksellä.