Täytyi ehkä luopua turhasta ujoudesta ja kysyä neuvoa lääkäriltä.
Mutta heitä nauratti vielä sittenkin samalla kun itkun kyyneleet joskus varjostivat heidän nuorta onneansa.
Kuherruskuukausia kesti kokonaisen vuoden ennenkuin he perinpohjin oppivat tuntemaan avioliiton fyysilliset edellytykset.
Vähitellen he alkoivat tuntea syvää huolestusta sielussaan ikäänkuin vaistomaisesti vapisten tulevaisuutensa edessä.
— Mirjam rakas, minun käy sääli… sopersi mies.
— Sääli itseäsi — minä tahdon… vastasi nuorikko.
— Mutta, kultaseni, sinä et vielä tiedä kaikkea…
— Kun kerran olet sydämeni omistanut, valloita kaikki muukin.
— Kuinka luonnollinen sinä olet!
— Sitähän sinä juuri rakastat… Aviomies puolestaan oli lausunut jäähyväiset poikuutensa heikkouksille. Hän oli nyt täysi mies, joka kykeni tyydyttämään naisen lemmen kaipuuta, ja ennenkokematon varmuus täytti hänen olemuksensa.