Ja kuitenkin sinua muistan ja huomaan uneksivani yhteiselämään, vieläpä yhdyselämäänkin, josta nyt niin kauvan olemme erillämme olleet. Pelkäätkö minua? Ja se ilonsäde Leijo, jota kaikki ikävöimme! Nyt kerron sinulle töistäni ja raha-asioista — — —
Jospa kuitenkin kirjoittaisit kirjeitä! Millaisia tahansa, kunhan ne vain ovat rehellisiä.
Koetan olla kirjoittamatta siihen asti että saan sinulta vähintäänkin 4 arkkia pitkän kirjeen. Sinä kirjoitat erinomaisesti, paljon paremmin kuin minä, jos vain tahdot.
Voi jos tulisit nyt kevätkelillä tänne! Etkö todella sitä ole ajatellut? Nyt täällä on niin kaunista. Kuinka kestänen kevään ilman sinua!
Tuutulauluni seuraa, laula sitä Leijolle. Rakas oma kulta, suudelma sinulle hyljätyltä
Orjoltasi (jos niin uskallan sanoa.)
Vastauskirjeessään edelliseen Mirjam ensimäiseksi kiitti miestään valtakirjasta, jonka tämä oli lähettänyt. Hän kertoi eduskuntavaalikiihkon olevan hänenkin olinpaikallaan ylimmällään.
Sosialistit pitävät joka ilta kokouksia — "saisi olla teidänkin kansakoulunopettaja kuulemassa, onko herra vai talonpoika." Mirjam kertoi itse olleensa erästä naispuhujaa kuuntelemassa. "Olin alkanut tässä itsekseni tuumia, kun kaikki ovat niin villissä, että enköhän minä tee väärin, kun en mitään toimita puolueen hyväksi — vaan sen puheen jälkeen sain omalletunnolleni taas rauhan." Sitten kertoi nuori äiti saaneensa kauniin kelkan Leijolle. Orjon lähettämistä rahoista hän taas kiitteli, mutta lausui huolestuksensa tulevaisuudesta. Tunnusti haluavansa johonkin naisille sopivaan virkatoimeen, josta itsekkin ansaitsisi rahoja. Mutta rouva Starck oli hänelle sanonut: "Jos aijot olla naimisissa ja saada lapsia, niin se on synti ja vääryys tulevia lapsiasi kohtaan." Sitten hän kertoi juuri olleensa lykkäilemässä Leijoa ulkona kokonaista toista tuntia. "Poika on niin kovin ihastunut kelkkaansa. Sanoin hänelle sinun terveisesi ja poikasi vastasi 'bäää!' Hän osaa määkiä, ammua ja haukkua. Käytetään joka päivä tallissa ja navetassa. Kun minä häntä nukutan, niin matkii lauluani, haukkuu ja määkii. Syöpi poika joka päivä appelsiinin ja omenan, kaura-, maissi-, riisi- ja mannaryynipuuroa. — Uneksin sinusta koko viime yön", jatkoi Mirjam kirjettään. "Olimme aavalla merellä, myrskysi ja laiva heilui ja minä sinua etsin."
"Mitä suunnitteluja olet tehnyt ensi kesää varten? — Minulla olisi niin äärettömästi halu käväistä Helsingissä!"
Sitten Mirjam taas palasi juttelemaan hauskoja kaskuja lapsesta. Leijo on hyvin reipas, vaikka on tulossa neljä tai viisi hammasta yhtäaikaa, niistä kolme syömähammasta. Poika takoi sinun tekemälläsi korealla vasaralla "rebekasta" pohjan irti. Hän istui hyvin tyytyväisenä selkäni takana ja takoi hiljakseen pitkän aikaa ja kun käännyin, näin kädessä pyöreän porsliinilautasen ja ihmettelin mistä sen oli saanut. —