Rakas Mirjam! Terveellinen on ollut meille tämä pieni erillään-olo, mutta älköön sitä jatkuko enempää kuin tarvis vaatii. Ajat ovat siksi levottomat että mitä tahansa voipi tapahtua — miksi emme siis kiiruhda yhteen? Ja miksi emme vielä toistaiseksi saata tavata toisiamme täällä, jonne kohtalo kuitenkin on niin paljon kalliita muistoja meille säilyttänyt? Täällähän lempemme syttyi kevätauringon paisteessa, kevätpurojen solinassa, täällähän kultapoikamme ensi kuukausiaan eleli. Minä onneton en tosin voi sinulle vielä tarjota omaa kotia sanan aineellisimmassa katsannossa, mutta ehkä sinä minun avullani osaat asiat niin järjestää että sellainenkin saadaan…
Etkö voi lähteä matkalle jo nyt heti tämän kirjeen saatuasi? Ihanat kevättalven päivät — hauska matkustaa. Minä siirtyisin kulmahuoneeseen ja sinä saisit Leijon kanssa asua tässä aurinkoisessa salissa… Appesi ja anoppisi ovat jo pari viikkoa olleet poissa ja yhä viipyvät yli pääsiäisen. Mamma rukka lähtiessään ihan itki valittaen että sinä muka olit täältä paennut siitä syystä että pidit häntä, anoppiasi "kavalana ihmisenä." Niin ne vanhat ymmärtävät meitä nuoria! Mirjam, Mirjam, mitä olet tehnyt? Pistäydy vain Helsingissä, jos haluat, mutta älä tuhlaa, ottaa niin lujalle saada lisää rahaa.
Jos ei sinun sielusi jano vedä sinua miehesi luo tänä keväänä, niin minulla ei ole mitään sanomista! Vaijetkoon silloin kieli ja kirjevaihtokin, joka ei näy kannattavan, kuten luulin.
Ei minusta ole avioeroon, älä sinä ikinä sellaista usko, vaikka ihannetaistelussani tulenkin sentapaista kuvitelleeksi. Tulkoon ero luonnollisesti, jos tulee, ei näin väkinäisesti ja väkivaltaa itsellemme tehden. Vai kuinka? Rientäkäämme yhteen uudella onnella ja uskolla, tuli mikä tuli! Hyi kuinka tämä jo maistuukin iljettävältä: neljä kuukautta — yksi kolmasosa vuotta jo erillään.
Täällä me yhdessä päätämme sitten, mitä on tehtävä, täytyykö miehen leipänsä tähden "tuppautua vaikkapa siihen virkaan, jota Juppiter vihaa." Kun ensin saisi sielunsa siivotuksi, niin sitten pyrkisi vaikka kuivaksi kuvernööriksi! kirjoitti Orjo.
Ole varovainen junamatkoilla! lisäsi hän kuvitellen jo vaimonsa matkustusta.
Toimintaan Mirjam ja viisaaseen ratkaisuun. Jos tulosi jäisi kesään, niin menisi kesäkin erossa — tässä tulee mies hulluksi eikä saata tehdä mitään. Älä kuuntele rouva Starckin kieltoa — tai ehkei hän kielläkkään?
"Jos aijot olla naimisissa" j.n.e. Jään nyt odottamaan pikaista tietoa, rahaseikkojen älä anna häiritä tuloasi — ne selviävät kyllä. Oi kunpa en tarvitseisi saada murhaavaa tietoa! lopetti Orjo juhlallisesti ja mieli liikutuksissa.
Kevät oli tosiaankin mennyt hänen päähänsä ja huilannut koko miehen niin ettei hän nähnyt mitään muuta kuin oman hillittömän kaihonsa!
2 p. huhtikuuta.