Rakas Orjo! Kaikki hyvin, jos ei vaan olisi niin kova hermopäänsärky.
Anna tulla se pitkä kirje. Tyttö on sinun kuvasi täydellisesti.
Sydämellinen tervehdys!
Mirjam.
* * * * *
Orjo jatkoi kesken jäänyttä pitkää kirjettään.
Mirjam! Minä iloitsen että nyt jälestäpäin itse osaat analysoida sielusi tilaa raskaana-olosi aikana. Se osoittaa että pidät siveellisenä velvollisuutena tutkia, mitä ihminen kunakin elämänsä vaiheen hetkenä on itselleen ja ympäristölleen. Siitä analysoimis-kyvystä ei ole pitkä askel taitoon osata tutkia ja tunnustaa itselleen ja muille, mitä ihminen on myös kunakin nykyhetkenään, mitä hänessä liikkuu ja mistä kaikki aiheutuu.
Sinun kärsintäsi viime kantamisesi aikana on ollut luonnollista. Minä sen joskus unhoitin, ehkä useinkin, mutta monta kertaa — ollessani sielullisesti suoraan sanoen pakomatkoilla — sen otin huomioon ja se oli lievänä lohdutuksena kauheassa epätoivossani. Minä, ollen itse kipeä ja pakotettu näyttämään vieraita kasvoja, kohdistuin sinun kärsimyksesi tuottamiin ulkonaisiin mielenosoituksiin enkä — valitettavasti — itse kärsimykseen. Se oli vaikea kestettävä, hyvinkin raateleva, josta sinulla — vuorostasi — ei ole enemmän aavistusta kuin minulla sinun kärsimyksestäsi.
Mutta olkaamme ennen kaikkea rehelliset. Ne ulkonaiset ilmiöt, jotka johtuivat sinun sisäisestä tuskastasi, olivat ilmaantuneet myös ennen raskaudentilaasi, jo vuosikausia, elimmepä missä tahansa. Minä muistan. — Ei missään ollut kylliksi hyvä: jos yhdessä paikassa oli vapaus yhdestä ikävästä, niin totisesti toisessa oli orjuus toisen ikävän kanssa. Tämä on rehellisesti tunnustettava, jos tahdomme tutkia, milloin ja miksi sisäisen kärsimyksen ja pahoinvoinnin ulkonaiset ilmiöt — ovat näyttäytyneet avioelämämme eri aikoina.
Nyt olisi tärkeintä nykyisyys ja siitä johtuva tulevaisuus. Menneisyyttähän ei koskaan saa takaisin eikä sitä siis kannata kaivella. Onnen myyrät ne ihmiset, jotka ikäänkuin poispyyhkäisemällä masentavat entisyytensä varjot!
Sinun kärsimyksesi oli, sanoin, luonnollista, se oli inhimillisesti käsitettävää, mutta ei suinkaan joka kohdassa oikeutettua tai välttämätöntä. Sillä jos sellaista pidetään välttämättömänä, niin sehän olisi samaa kuin myöntää naiselle täydellisen mielivallan oikeus raskautensa aikana, joka ei ole lyhyt. En tahdo enempää sanoa, kiitän Jumalaa ettei pahempaa päässyt tapahtumaan ei sinulle eikä minulle. Meidät piti yhdistää erään kaikista pyhimmän yhteisen kärsimyksen — se ei yhdistänytkään, vaan vähempiarvoiset tuskat meidät taas erottivat tai: annoimme niiden itsemme erottaa, osoittauduimme huonoiksi ihmisiksi — siinä koko totuus.
* * * * *