Minua tuskastutti eräässä kirjeessäsi se että olit takertunut miettimään tuota sen muutaman virkamiehen aikaansaamaa pikkuhäiriötä meidän omakotisuunnitelmassamme. Sen asian sinä annoit laajasti vaikuttaa sydämeesi ja ripität minua etukäteen, asioita tuntematta, mutta täydellisesti vaikenet asioista, joiden olisi pitänyt sinulle olla tärkeämpiä minun vaimonani. Tarkoitan jaksamattomuuttasi ottamaan osaa niihin voittoihin, joista olin kirjoittanut ja jotka olivat yleistä, ihmiskunnallista laatua, jollaisiin naisenkin pitäisi innostua. Minua hämmästyttää että sinä minua moitit rettelöhaluisuudesta, vaikka itse sait aikaan sen että tuo anomus silloin lähetettiin — se juuri on pahentanut asian ja ainakin tällä kertaa olit sinä vaikuttajana.
Kunpa sinä, rakkaani, voisit nähdä sen ominaisuutesi että sinä useissakin asioissa saatat olla kiihoittajana, ärsyttäjänä, mutta sitten kun asiat ovat saaneet arveluttavan käänteen, sinä — peset kätesi. Tämä ehkä on sellaista, jota nainen aniharvoin ottaa tunnolleen, sillä naiselta, sikäli kuin olen kokenut, näkyy saattavan silmänräpäyksessä haihtua tietoisuus omasta entisestä menettelystään ja omat häijyt ajatuksensa yleensä ihmisistä. Hän ei ikäänkuin huomaa koskaan ajatelleensa ääneen, tai ilmaisseensa mielenosoituksia. Sangen ikävää! että minä näin kovasti olen ollut pakotettu vastaamaan hermostumisesi johdosta. Koeta painaa tämä julkinen juttu unhoon tai ota sitten itse osaa, mutta älä arvostele toista väärin, auttamatta asiaa.
* * * * *
Minnekkö joudut lapsesi kanssa? Mirjam! Tämä kysymys on yhteydessä koko elämämme kanssa, tiedä se. Siinä ei saa tehdä miten tahansa, se on vaarallista ja voi tuottaa ikuisen katumuksen ja kadotuksen.
Minä pidän luonnollisena että niinkauvan kun sinulla on mies, joka elää ja uskoo voivansa vaimonsakin kanssa mitenkuten elää, sinä pyrit sinne, jossa tiedät miehesi olevan, olkoot olosuhteet mitkä tahansa.
Kysymyksen vaikeus ja sinun tänne tulosi arveluttavat kohdat riippuvat kokonaan sinun suhteestasi minuun ja ainoastaan osaksi suhteestasi minun vanhempaini kotiin. Jos vaimo antaa arvoa perhe-elämälle, tapahtukoon se vaikka väliaikaisessakin kodissa, niin hän suostuu vaikeuksiinkin, joita muuten ei missään puutu, vaikka sinä mitä kuvittelisit, sinä paratiisiuskoja!
Äitini on maininnut ettei hänellä ole mitään vastaan, jos me perustamme oman talouden sivurakennukseen. Pitäisikö hankkia kaksi palvelustyttöä? — muutenhan sinä olet ankkurissa. Mistä ottaa palvelustyttöjä? Ehkä voipi sovitella, ei tämä nyt mahdoton asia liene. Talvi täällä ei ole ikävä. Mainio ilmanala. Talviurheilut… Se on elämänkultaa se, jota ihminen ei saisi hyljätä ylpeästi. Lapsia täytyy ajatella, lapsia, elämän toiveita ja aarteita, kultakipunoita.
Sinäkö virka-alalle? Ajattele nyt vähän. Ihmiset osoittavat sormellaan: mies ei muka jaksa elättää rouvaansa! Ihmisten puheista viisi, mutta muuten. Eiköhän tämä ole osaksi mieliharhaa tai uhmaa? Pitäisihän nykyisillä rahavaroillamme päästä yli talven, jos pysyttelee poissa kaupungeista eikä tuhlaa.
Minä ajattelen näin: Sinä uskallat tulla tänne, vaikka ei sinulla täällä ole parempia ystäviä kuin minullakaan. Millä mitalla me mittaamme, pitää meille mitattaman. Emme me ilmaiseksi saa rakkautta, vaikka ylpeydessämme olemme sille ahnaat.
Sinun tulosi tänne on mielestäni välttämätöntä ainakin silloin kun minä olen poissa pikku Mailankin vuoksi, sillä Jumala näkyy tehneen lapsesta hyvän ja meillä on syytä olla kiitollisia ja huomaavaisia. Jos et sinä saavu tänne jo jouluksi, niin on minulla hyvin ikävä, mutta se hyvä siitä on että hiljaisuudessa voin suorittaa erään työn, jonka tuntien olevani velkaa tälle maailmalle — ja vasta sitten olen kai vapaa mies sekä hautaan että haaveisiin. Niin, minulla hullulla on eräs haave, huolimatta kaikesta. Ja se koskee myös sinua…