Siinä se on pieni peikko — Viime vaskikieli heikko Jäänyt Väinön kanteleesta Yksin yössä raikumaan!
Töllin poika rimpisuosta Löysi sen ja kohta tuosta Seinäkanteloisen laati lloks' iltapuhteitten.
Sitä myöten kuni tuulee, Vaskikielen hälyn kuulee; Jääpi kuuntelemaan tuota Yksinäinen matkamies.
Turjan tyttö.
Ruijan rannalla Jäämeren seljältä raittihisti tuulee, Tuulen huminata siellä yöt ja päivät kuulee.
Tuntureita Turjan tyttö peurallansa kiitää, Kinoksissa pulkka kierii, lempeästi liitää.
Tuisku mailla myllertää jo risukoissa riehuu, Tunturilla tuulispäissä heilani helmat liehuu.
Tuntureilla talvisaika on kuin kuohuva koski, Mutta siellä sirkeneepi pulmuseni poski.
Kuule, kuule noita-neito, ota minut myötä, Sinun kanssa katsella ma tahdon Lapin yötä!
Heikot hetket.