Helmille.
Salli, Helmi, hulmahella Hiukses vapahasti, Kesätuulen tuuitella Anna lauhkeasti!
Luojan lykky neittä nuorta Paljon pakeneepi, Jos se sorjat suortuvansa Solmuun siteleepi!
Eikä ota, eikä huoli Sitä neittä sulho, Joll' on kassa katkettu Tai kukkura kuin kulho.
Senpä immen, lippakengän Poijat vainen korjaa, Joka kassaa kanteleepi Liehuvaa ja norjaa!
Kenen ottais?
Kotikorven rinteillä on paljon marjamaita Kotikylän tyttöjä on paljon tarjokkaita.
Marjamaat on paikotellen tiheää ja harvaa — Kenen ottais poika nuori, itsekään ei arvaa!
Sinä ja minä.
Sinä se oot kuin vihanta tammi Rannalla vilppahan virran vaan: Elämän nesteitä ehein juurin Juopi se nisistä mehevän maan.