Heittelen hyvästejä Suomen luonnolle. Nyt kelpaisi minulle jo Hämekkin! Istun riisuutuneena rantakivellä tuuheiden leppien suojassa ja kuuntelen, kuinka laine lipisee… Nautin joka kukkasesta jonka nurmella kohtaan ja heittelen niille sormisuukkoja…

Sitten tervaan päiväpaisteessa ne uudet pieksuni, jotka jätän tänne talveksi. Suomalaista nautintoa sekin: tervata pieksunsa. Tervan haju minua miellyttää, siinäkin hengin sisääni pohjolaisuutta. Kaunista ainetta on terva. Se välkähtelee kiulussa kuin mainioin malagaviini. En ollenkaan ihmettele, että jättiläisten mielijuoma oli terva… Harmillista etten voi ottaa mukaani näitä pieksujani. Mitä minä niillä siellä Kaspian merellä? Vai pitäisikö kiivetä Araratille suutari Tolosen pieksuissa? Niin, siellähän on se vuori, jolle ukko Nooan proomu muinen törmäsi karille. Mistähän se ukko Nooa lie saanut niin paljon tervaa? — — —

Yöllä s.p.

Nyt alkavat kuutamo-illat. Olin soutelemassa neitien kanssa lahdella. Tuntuu niin kummalliselta ajatella, että tuo sama kuu, jonka nyt näen valaisevan kotimaista maisemaa, muutaman päivän perästä on minulle valaiseva leveätä Volgavirtaa. Juuri silloin on se oleva täysimmällään. Matkani on, kuten näette, perustettu "romantiikan pohjalle"…

15 p. elokuuta.

Kai se oli nyt viimeinen kerta, jolloin sain juoksennella avojaloin suomalaista metsän polkua. Hullu! että vaihtaakin tällaisen vapauden muuhun… Kolmeen ja puoleen kuukauteen en ole käyttänyt kauluksia. Kurkkuani kuristaa panna nuo vehkeet kaulaani nyt — kirotut kulttuurin länget!

Hämeenlinnassa sam. ilt. kello 7.

Hevosen nimi Matti, rengin nimi Heikki — yhtähyvin voisi olla päinvastoin. Heikki toi minut Matilla tänne mitä kauneimmassa ilmassa, sateessa ja tuulessa. Sateensuojaa mahdoton pitää pystyssä. Oikea käsivarteni läpikastunut. Maantie kuin velliä, roiskui ja räiskyi… Oi syntymämaani, sudenilmalla sinä hyvästelet lähtevää poikaasi. Istun rautatieasemalla ja odotan pohjoisjunan tuloa…

Junassa.

Juna lähestyy kiljuen Helsinkiä. Tunnen kylmän väristystä. Aina kun lähestyn Helsinkiä, tietäen ettei kukaan ole vastaanottamassa, tunnen kylmän väristystä. Minulla on sieltä elämäni raskaimmat muistot… Antaisin kaikki matkarahani, jos tällä silmänräpäyksellä pääsisin — sänkyyni Suomussalmella…