Sitten tulee nuori, hienosti puettu rilliniekka insinööri minua puhuttelemaan.

— Mikä se tuo merkki teillä on rinnassa? kysyy hän kohteliaasti.

— Suomen vaakuna, — vastaan minä lujasti.

— Miksi te sitä kannatte? Mitä se merkitsee? utelee hän.

— Käytän sitä isänmaallisena merkkinäni, jotta kansalaiseni minut tuntisivat täällä, kun eivät muuten erota omakseen, — selitän minä.

— Se on sangen kaunis merkki! kehuu hän. — Erinomaisen kaunis!…

Sitten kääntyy hänen huomionsa kellonperääni, jossa riippuu hopeinen mitali Helsingin laulujuhlan muistoksi sekä pieni hopeainen kantele. Tämän jälkeen saan tehdä selkoa kompositsiooni-liinakauluksestani ja manseteistani, jollaisia ei kuulu Venäjällä saavan. — Tulee minua myös puhuttelemaan eräs Venäjän saksalainen, alkaen keskustelun saksankielellä, joka on minun "Akilleen kantapääni." ("Eine kleine").

Aurinko laskee tulipunaisena lakeuden reunaan. Pimeä alkaa jo kello 8 ja kynttilät sytytetään vaunussa. Laitan yötilani tällä kertaa alalaverille. Vaikka en ylimalkaan pelkää varkauksia, tunnen tällä erää kuitenkin hiukan sentapaista tunnetta, koska tuttavani insinööri on minua varoittanut. Kuuluvat olevan paraikaa Venäjän suurimmat markkinat Nishniissä, jotka kestävät kuukauden ajan, ja sentähden on kaikellaisia "itäisiä" kansallisuuksia liikkeessä, sanoo hän. Myös vaunujen seinillä on juhlallisia varoitusplakaatteja yleisölle pitämään silmällä tavaroitaan, "joiden katoamisesta rautatiehallitus ei vastaa" (Pietarin ja Moskovan välisellä radalla varoitti santarmipoliisihallitus yleisöä tuomasta koiria asemasaleihin ilman kuonokoppaa ja ketjua). Yön kuluessa säpsähdän usein, kun olen tuntevinani että joku koettaa vetää lompakkoa housuntaskustani. Se on kuitenkin paljasta mielikuvitusta…

Nishnii-Novgorod, 19 p. elokuuta.

"Volgan syrjäjoet ovat Kama ja Oka" luettiin ennen maantieteessä. Tänään olen ajanut Okan ylitse. Nishnii näyttää vilkkaalta kaupungilta. Jokitörmät ovat korkeat. Annan itseni nostaa elevaattorilla ylös vuorelle, jossa on vanhan linnan rauniot (sama mulle, mikä historiallinen merkitys niillä on!) Vai tuo nyt on "äiti" Volga, joka tuossa allani pomottaa kihisten täynnänsä laivoja ja arbuusilotjia. — Minulla on satunnainen matkatoveri Kasaaniin asti. Äsken juuri tutustuimme. Meillä on yhteinen makuuhytti. Hän sanoo olevansa joku juris-konsuli keisarillisten tilusten hallituksessa. Tulen vähän araksi… Piletti II luokassa Kaukaasiaan asti maksaa täältä 23 ruplaa 75 kopeikkaa. Valitsin "Kaukaasia ja Merkurius" yhtiön nopeakulkuisen laivan, jonka nimi on "Konstantin Kaufman" — mielestäni epärunollinen nimi Volgamatkalle.