Olen mainiolla tuulella. Saatan jo puhellakin kenen kanssa tahansa. Vanha herra, joka makasi samassa hytissä, on minulle antanut ohjeita Kaukaasiamatkalleni. Merenkäynti on tasainen, tuuli virkeä, aallot pienet, laiva ei heilu enää lainkaan, ja yöllä se on minua tuutinut kuin rakastava äiti, niin vienosti, etten ole tiennytkään. Harvinainen onni Kaspianmerellä, joka muuten on tunnettu häijystä heilutuksestaan!
Petrovsk, 25 p. elok. keskipäivällä.
"Pai pai paitaressu…" — nyt istuu poika paitasillaan Kaukaasian rannalla. Tämä on näet uimalaitos. Olen likomärkä hiestä. Onpa, onpa hävyttömän kuuma paratiisiksi tämä Kaspian ranta. Jahka jäähdyn, heittäydyn tuohon loiskuttelevaan elementtiin ja irti uin itsestäni koko pohjoismaisen pessimismin! Loiskis!
— — —
Totisesti ihanaa! Sanoin selittämätöntä! Nuo haaleat mariini-aallot ne kantavat urosta sylissään kuin taivaanenkelit… Siis on poika liotettu siinä sihisevässä suolavedessä kuin isä-ukon paistinahven Niettossaarella ja nytpä hänet korvennetaan Baalin paahtavassa tulessa. Ja sitten tulevat kannibaalit ja… — tuota asuvatkohan ne kaukanakin näiltä mailta?
Juuri kun olen loikannut ylös merestä ja rupean pukeutumaan, ilmaantuu herrasmies, joka huvikseen näkyy ottavan valokuvaa kolmesta vedessä pyllyilevästä pojasta… Tekeepä kovasti mieleni pyytää häntä kohdistamaan kompeensa minuunkin ja minun pyhään paitaani… ikuiseksi muistoksi ja ikuistukseksi tästä ainokaisesta kylvystäni Kaspianmeressä, mutta kieli ei tällä erää tottele sisällistä käskyä. Ja minä menen pois sieltä lämpimästi väristen ja istuudun puistoon oudon puun varjoon sekä nautitsen — viinirypäleitä. Kädessäni on oikein aika möhkäle tertuksi, varmaankin satakunta marjaa. Viinirypäleet ovat ainoa, josta toivon täällä itselleni virkistystä. Viime kesänä ehdin Krimmissä nauttia näitä hedelmiä ainoastaan parin viikon ajan ja huomasin silloin niiden hyvän vaikutuksen vereen. Terve jalo Kaukasus vuorinesi ja viinirypäleinesi!
Vladikavkas, 26 p. elokuuta.
Aamulla kello 7 astelen yksikseni pitkin vuorten ympäröimän Vladikavkasin bulevaardia suoraapäätä "Eurooppa" nimiseen hotelliin. Aivan oikein — hän on jo täällä, suomalainen toverini! Kolkutan N:o 18 ovelle. Kuuluu säikähtynyt ääni — ktoo tam? ja sitten uninen — pashaaluista! Puhu sinä juupeli ryssää! ajattelen minä ja kun astun sisään, on hän juuri vääntäytynyt vuoteestaan, hieroo silmiään eikä ota uskoakseen että se todella olen minä.
— Terveisiä Suomesta, julistan minä juhlallisesti.
— Terveisiä Krimistä! vastaa hän. Hän on itsekkin vasta yöllä saapunut tänne Taganrogista.