Älä tapa! Älä tapa!
Mutta se alaston perkele rutisteli häntä hirvittävästi kynsissään, lykkäsi ja leipoi hänen rusahtelevaa selkärankaansa ja, niinkuin minusta näytti, meinasi ratsastaa hänellä kuin paholainen luudanvarrella kyöpelin kekkereihin…
Itse istuin alhaalla porisevassa, lämpimässä rikkivesi-lähteessä ja näin kaiken tämän seremoonian ylhäällä.
Turhaan minä huusin: "säästä hänen sieluparkaansa!" — tuo alaston pentele nauraa irvisteli vain vasten naamaani ja yhä lykkäsi toverini selkää ja rytkytti, rytkytti…
Sitten jäivät he hetkeksi molemmat liikkumattomiksi ja minä näin että paljas paholainen istua kyykötti sorkkineen koko painollaan toverini niskassa, voitonriemuisesti siristäen silmiään päin minuun.
Silloin minä luulin että nyt on toverini loppuunkuollut ja rupesin siinä porisevassa kattilassa veisaamaan "Integer vitæ…"
Samalla kuului syvä ähkäys ja koko hämärä holvi huokasi raskaasti säestäen.
Jumalan kiitos! päätin minä. Hänessä on vielä elämän kipinä jäljellä.
— Oletko vielä elossa Esaiias? huusin suuresti ilostuneena
Mutta minun oli mahdoton kuulla mitä vastattiin, sillä kiviseinien kaiku sotki lyhyimmätkin äänet yhdeksi ainoaksi kumeaksi mylvinäksi. Koko holvi tuntui olevan täynnänsä hornanhenkiä, jotka lauloivat kuorossa ylhäällä laessa…