On sunnuntai-aamu. Laivamme seisoo ankkuroituna Kertshin salmessa.
Asovan meri näkyy. On poutainen, herttainen päivä…
Kohtaus kajutassa.
Tulin antaneeksi äsken kajuttasiivoojalle 3 kopeikan rahan siitä, että hän kiilloitti jalkineeni. Hänpä kääntyikin takaisin ja sanoi myrkyllisesti: "Pitäkää rahanne!" Jonkun ajan kuluttua, kun hän tuli takaisin, kysyin huvin vuoksi, miksi ei hän huolinut antamaani lanttia.
— Minä olen myös ihminen, sanoi hän. — Te loukkaatte ihmistä, kun tarjootte hänelle 3 kopeikkaa! Kadulla voitte antaa 3 kopeikkaa, vaan ette laivassa.
— Te ette ottanut tuota rahaa ylpeydestä, sanoin minä. Tämä on ensi kerta, kun näen, ettei venäläiselle raha kelpaa.
— Oh! te ette tunne meitä! huudahti hän. — Paljon parempi, jos sanotte meille: "kiitoksia!" ettekä tarjoo noin mitätöntä juomarahaa.
— Juomarahat ovatkin minusta iljettävät, vastasin. — Toiste en anna siis mitään. Mutta sanokaapa, olisittekohan ottanut ruplan rahan, jos olisin tarjonnut sen juomarahana yhdestä ainoasta kengän kiillotuksesta.
— Tietysti! sanoi hän.
— Mutta sehän olisi väärin! väitin minä. — — —
Jumala-paratkoon tätä venäläistä siveysoppia juomarahoista!