Vasta kello 1/2 2 yöllä saavuimme Sevastoopoliin ja ajoimme komeimpaan "Kist" nimiseen hotelliin ollen pakoitetut ottamaan 4 ruplan huoneen. Koko kaupunki liputettu…
Sevastoopol, 2 p. lokakuuta.
Tämä on sentään toista kuin Bahtshisarai, vallan komea ja hilpeä kaupunki, Venäjän kuuluisin sotasatama. Kuljemme pulskassa puistossa meren rannalla, käymme sotahistoriallisessa museossa. Syötyämme päivällisen komeassa eurooppalaisessa ravintolassa, otamme kaksivaljakon ja ajamme muutaman virstan ulos kaupungista muinaiseen Chersoneesokseen, jota vuosi vuodelta kaivetaan ylös maasta. Siellä olisi helleeniläisen sivistyksen ihailijoille paljon katsottavaa: marmoripylväitä, mosaikkilaattioita, kotijumalia eli penaatteja, Bachuksen symbooli, kaikellaisia kultakoristeita, muinaiskreikkalaisia kalastusneuvoja, "klassillista" kivettynyttä leipää, suuria savi-amfooria, pieniä lasiteoksia. Siellä nähdään myös entisten kristittyjen katakombeja. Näkyviin kaivetuita raunioita katsellessa erottaa selvästi muinaisen kaupungin haahmon. Erään temppeliraunion alta hautaluolasta, joka oli avattu vasta 4 kuukautta takaperin ja jossa kaivostyötä paraikaa jatkettiin, otin omin käsin muistoksi kappaleen hauraaksi seokseksi muuttunutta ihmisruumista, jonka ikä ehkä aikautuu edelle Kristuksen syntymää…
Chersoneesoksesta takaisin ajettuamme pysähdyimme "historialliselle bulevaardille", joka on se sama 4:s vallinsarvi, josta Leo Tolstoi niin jännittävästi on kertonut mainiossa päiväkirjassaan Sevastoopolin piirityksestä. Täältä tarjoutuu sievä näkyala yli koko kaupungin ja Sevastoopolin lahden. Juuri kun siellä seisoimme auringon laskiessa, näimme vuoren alla keisarillisen junan saapuvan Bahtshisaraista, ja teaatterikiikarilla saattoi erottaa itsensä Imperaattorin, kun hän astui alas junasta ja kiirein askelin kulki rivien välitse alas pieneen höyryveneeseen, joka hänet nopeasti vei suureen keisarilliseen laivaan, mikä näinä päivinä seisoo ankkuroituna satamassa. Laiva on kierrätetty tänne Suomenlahdelta asti. Me tietysti ajattelimme sitä Suomen-asiaa…
3 p. lokakuuta.
Viettänyt kauhean yön. Luulin saaneeni koleran. Huusin tuskasta ja uskoin loppuni tulevan. En ymmärrä, mitä olen niellyt vatsaani — käärmeenkö vai lasipalasia? Vai olisiko se seurauksia n.k. tshebureekien syönnistä Bahtshisaraissa. — Tämän tähden jää meiltä Inkermanin retki tekemättä. —
Päivällä.
Näin Imperaattorin pikkutytöt ajelemassa kaupungilla. Olivat ne vielä viattomannäköisiä, suloisia lapsukaisia.
— — —
Täältä olen lähettänyt tusinan verran kuvakortteja Suomeen. Niitä karttuu koko matkalta kai jo 60. Huvin vuoksi panin tänään menemään kuvakortin sille tervamiehelle, jonka venheessä kaksi kuukautta takaperin laskin alas Oulunjokea. Kai se ukko vähän ihmettelee, kun saa komean sotalaivan kuvan sinne Kiannan rannoille. Lihavalle pastorillemme laskin menemään kuvan, jossa tataarilais-akka könöttää piipunnysä hampaissa. Kirjoitin venäjäksi alle: "Sdravstvui batjushka — vot tebje màtushka".