Hyvät ihmiset, mitä tämä onkaan? Luonnon herra, armahda kaikkia palelevia metsissä, viimaisilla jään ulapoilla, suurilla soilla ja talottomilla taipaleilla! Armahda kerjäläisiä, armahda köyhiä poikia ja tyttöjä, joilla varpaat kengistä kiiluu!
Armahda, oi sinä tutkimaton rikasten ja köyhien Jumala, niitä kaikkia, joilla ei ole polttopuuta tässä hirveässä pakkasessa ja jotka kärsivät sielun alennusta, jota ei kukaan kirjailija kertomaan kykene!
Armahda kaupunkeja, joissa puukalikka on kullan arvoinen, armahda syrjäisiä sydänmaita, joissa ihmisen koko elämä on yhtä olemassaolon taistelua. Kaikkeuden luoja, armahda nälkiintyneitä eläimiä, ruuan puutteessa nääntyviä lehmiä ja villejä metsäporoja, jotka eivät jaksa kuopia kylliksi jäkälää paksun lumen alta.
Muistatteko, toverit miten viime talvena kävi! Muistatteko, kuinka monta sataa poroa meidän synnyinmaassamme kuoli seisaalleen pakkaseen? Itkikö kukaan heidän kuolemaansa? Vaan nauroiko raakalainen vahingonilon naurua, että porot, nuo vihatut, vähenivät? Jos itki ken, sen kyyneleet heti jäätyivät; jos nauroi ken, sen nauru kesken katkesi. Pakkanen sielunkin surmaa.
Me olemme kaikki sen orjat. Pakkasen kuningasta kumartaa susiturkkinenkin pomo.
Hiljaa! Kuka hiihtää pakkasessa? Kirrr kirrr kirrr! panee sompasauva tien kierällä kallolla. Se ääni on niin kirmaiseva että se tunkee sydänjuuriin saakka. Eilen oli 40 astetta, mutta puhutaan 50:stäkin. Tänään on 30. Me asumme suojassa vihaisilta pohjatuulilta, sentähden pääsemme kymmentä astetta lievemmällä. Tästä ei ole kuin peninkulma siihen palatsiin, jossa pakkasten suuriruhtinas asuu.
Pakkasten suuriruhtinas, pohjoisnavan konsuli, kylmien yhtiöiden päällikkö, armahda meitä!
Sinä, joka kiidät kiiltävällä automobiililla viidenkymmenen kilometrin nopeudella tunnissa, älä aja meidän, kontettuneiden päällemme! Sinä pakkasen pajari, miksi et säästänyt pientä kissanpoikaa, joka surkeasti naukuen tarrasi kiinni sinun hirmuiseen jäärattaaseesi ja sai samalla surmansa?
Tuo pieni, viaton, höyhenkevyt, valkoinen kissanpoikanen, jota lapset haikeasti itkivät…
Taas paukahti! Taas ammuttiin jääkenttätykillä. Halkesi punerva honkahirsi, särähti timanttikukkainen ruutu — meidän linnamme on totisesti piirityksen alainen. Katsokaa, taistelutoverit, jotta muonavaramme riittävät?