Hän syöksyi ensimäiseen junaan ja antoi kiidättää itsensä niin kauvas pohjoiseen kuin rautaista rataa suinkin riitti.
Metsiä ja järviä vilisi hänen silmissään. Hänelle ei se sittenkään riittänyt. Hän riensi edemmäksi, kauvas pienimmästäkin ihmisruuhkasta, joka keimaili kaupungin nimellä. Ajoi yötä päivää; nousi nousemistaan… eikä pysähtynyt ennen kuin huomasi olevansa samassa seudussa, jossa lapsena muisti laineitten loisketta kuulleensa ja maan tuoksun tunteneensa.
Silloin vasta seisahti ja hengähti syvään.
Katsahti ympärilleen ja virkahti ääneen:
Omaani etsin!
Kymmenen vuotta mies oli pakottanut itsensä kuuntelemaan kaupunkien korviasärkevää räminää — nytpä hän koskemattoman korven kuiskinnan kuuli.
Kymmeneen vuoteen hän ikäänkuin ei ollut nähnyt taivasta —. nytpä hän näki miljoonia tähtiä korkeudessa ja ymmärsi niiden pyhän säteilyn.
Kymmeneen vuoteen hän ei ollut keksinyt sitä, mikä ihmiselle on samaa kuin aurinko kasville — nytpä senkin löysi: itsenäisyystaistelun. Luonnollisen vapauden! juonnon karaisevan yksinäisyystunnelman! Luonnollisen rakkauden. Luonnollisen vihan. Luonnollisen pelon… Luonnollisen levon ja väsymyksen, nälän ja nautinnon sekä ikuisen ihanteen.
Sen ikuisen ihanteen, että maalaiselämän kuitenkin kaikitenkin, kaiken kiristävän uhallakin, täytyy olla ihmiselle luonnollisimman sielullisen ja ruumiillisen elinlähteen, jonka pohjalta hän ammentaa tervettä elämänkatsomusta vastapainoksi kaupunkilaiselle hermohemmoittelulle ja ylimielisyydelle. Se on korpihete, synkkään siimekseen kätketty, mutta se viehättää jokaista, ken ei tahdo turmeltua keinotekoisten vesisuonien ääressä. Se on aarrehauta, jonka päällä juhannusyön vienossa valossa vipajaa sininen liekki, kiehtoen kyläkeinulta palaavaa nuorisoa ikuiseen etsimiseen, ikuiseen kaivamiseen, ikuiseen maan muokkaukseen — — —
Ylistänenkö liikaa maalaiselämää? Oi, en suinkaan — toki tiennen myös sen viluiset varjot, mutta minä tahtoisin huutaa Suomen nousevan polven korviin: elkää kansoittuko kaupunkiloihin! ja vielä syvemmin: elkää hyljätkö sitä isänmaata, jonka esi-isänne vuosituhansien sitkeällä taistelulla ovat säilyttäneet!