Sitten on kerrottava reikäleivästä ja kermapullosta ja salonkikivääristä että mitenkä ne tulivat tähän saareen sekä mitenkä läskipala ja hauvit päinvastoin lensivät Turjanlinnaan. Tämä tavaranvaihto kävi näet rakkaan rantaporesiltamme kustannuksella: Kello oli 3 jälkeen puolen päivän, tuuli ja sateli, ja me pidimme parhaillaan päivällisettonetta, se tahtoo sanoa: minä, pappa, makasin seljälläni sängyssä, sammunut paperossintynkä suupielessä ja pikku emäntäni "kluutusi" keittiön lattiaa ja tiskasi kaikesta sielustansa ja mielestänsä. Silloin yhtäkkiä ääni rääkäsi rantatörmämme alla ja, kun vihdoin tytön kera sinne kerkesimme, näimme Turjanlinnan hovineidin, Betty Pehmiäisen, istuvan potkukelkassa sulan reunalla ja kuulimme hänen mitä kimeimmällä äänellään selittävän että rouva oli pannut hänet vain pikku asialle, nimittäin kermapulloa ja reikäleipää ja salonkikivääriä tuomaan, sekä erästä läskipalasta noutamaan takaisin, koska oli sattunut vieras, se apulantojen kylväjä. Mutta kun herran piikainen oli yrittänyt aamullisille kaljuille, katso: silloin olikin jään lieve äkkiä murtunut ja hän hädintuskin ehtinyt peräytyä. Niin että mitenkä nämä nyt saadaan meidän puolelle —?
Turhaanpa tosiaan koetin korjata Caijus Juliuksen sillanrakennusta: sahurikaljujen nokat juuri yltivät jään reunaan, mutta toinen sitä ainoastaan hipoi tai "tangeerasi" (siunattu matematiikka!) ja toinen virui sen päällä kenties kolmen sentimetrin verran. Näillä minä nyt keikuin keksini varassa koettaen saada mainitut tavarat haltuuni.
— Kyllä maisteri putoaa! huusi piikatyttö. — Elkää tulko!
— Mutta jotakinhan ihmisen täytyy tehdä! huomautin minä.
— Eikö veneellä?
— Torpeedovene on satamassaan ja eikö liene miinoja väylällä!
Me pinnistimme molemmat järkiämme keksiäksemme keinoja. Tyttäreni oli juossut hakemassa läskipalan ja se singottiin onnekkaasti sulan ylitse — vähällä ettei se läiskähtänyt toista läskipalasta vasten…
— Kiitos! sanoi piikainen.
— Kuule! komensin minä. — Työnnä nyt kermapullon kaula reikäleivän reikään, niin minä koetan kokottaa keksilläni koko höskän.
Palvelustyttö teki käskettyä. Mutta juuri kun kermapullo oli päässyt reikään, suvaitsi limppu haljeta ja puolikkaat sortuivat veteen. Keksilläni minä ne uitin maihin, vaikka olin kadottaa tasapainoni.