— Mitä minä sinulle osaan tehdä? kuuluu vaimo kysyvän hellästi peitellen makaavaa.
Mies ei vastaa. Kuulee vain sen toisen kysymyksen, sen, joka laivassa ryskää: kostatko — kostatko — kostatko?
"Jos ryntäisi sinne — ja ampuisi?"
"Tai työntäisi mereen —?" Kostatko — kostatko — takoo kone.
"Jumala, jos se herra kerrankin ymmärtäisi, mitä on tehnyt?"
Kostatko — kostatko — tytkyttää kone. "Niitä on ihmisiä, jotka eivät milloinkaan häpeä…"
Kostatko —? Kos…
"Hyi horna! Mihinkä se matkustaa? Kenties joillekkin kansainvälisille koirapäiville tai — valtion matkarahalla — tutkimaan miten käpyjä Saksassa kerätään."
Kost…
Hän hypähti seisaalleen nyrkit puristuksissa kauhean sisäisen vihan vimmassa, mutta vaimo kävi hänelle kaulaan ja painoi takaisin lavalle.
— Päästä, minä — jumaliste — kostan… kiljui mies kuin mielipuoli riuhtoen itseään.