— Vasta huomenna kuulutaan päästävän Tanskan rantaan, ilmoitti Hetu.
— Äiti, minäpä söisin muikkuja! pyyteli Lyyli kirskuttaen hampaitaan.
— Söisit kun saisit, sanoi äiti myhähtäen.
— Anna sitten särkikukkoa! sanoi tyttö. Isäkään ei voinut olla naurahtamatta. Mutta pian hänen mielensä painui, kun Lyyli yhtäkkiä viskasi kysymyksen:
— Miksi isä oli niin kauvan linnassa?
— Voi taivahinen tuota lasta! huudahti Hetu, mutta pitkänään lepäävä perheenisä ajatteli itsekseen, silmät puoliummessa:
"Lasten edessä ovat kunniallisimmatkin haavat häpeällisiä."
Ja taas hän kuuli höyrykoneitten jyskinän ja ärsyttävän kehoituksen…
Ja oman lapsensa aukirepäisemän muiston valossa hän oli näkevinään Kustaa III:nnen aikuisella louhikäärmesinetillä varustetun paperin, jossa luettiin:
"Keisarillinen Hovioikeus on ottanut harkittavakseen tämän asian ja samalla kun Keisarillinen Hovioikeus ei voi itsellismies Tapion valitusta tutkittavakseen ottaa, koskei Tapio ole säädetyssä järjestyksessä ilmoittanut tyytymättömyyttänsä, katsoo Keisarillinen Hovioikeus selvitetyksi että itsellismies Tapio kysymyksessäolevassa tapauksessa on perättömästi ja vasten parempaa tietoansa sanonut metsänhoitaja Fjalar Brynolf Bergin ja osaksi myös metsänhoitaja Knut Osvald Edelsteinin syypäiksi sellaiseen rikokseen, joka voi saattaa heidät halveksimisen alaiseksi tahi haitata heidän elinkeinoaan sekä tutkii senvuoksi oikeaksi, nojautuen Rikoslain 27 luvun 1 §:ään ja toiseen momenttiin, tuomita itsellismies Tapioa julkisesta herjauksesta vetämään sakkoa — tahi maksuvarojen puutteessa pidettäväksi vankeudessa 1 vuoden…"