— Minä olen Herkko Tapio, sanoi Tapio.
— Olette kai Herkko kirkonkirjojenkin mukaan?
— Kirkonkirjojen mukaan lienen Herman, ilmoitti asiamies.
— Jahah! sanoi metsänhoitaja poikamaisen iloisesti. — Kylläpäs sitä nimeä on suomennettu. Onkos ehkä muuta nimeä?
— Papinkirjoissa Teodor…
— Jassoo! Siis Härman Theodor Tapio, virkkoi metsänhoitaja ja merkitsi nimen liuskalle. Herra… Tapiolla taitaa olla minulle jotakin asiaa? kysyi nyt metsänhoitaja juhlallisesti.
Asiamies tähtäsi taas alta kulmainsa että sanooko metsäherra tuon ivalla vai tosissaan, mutta ei taaskaan keksinyt pilkan piirrettä herra Bergin sileillä kasvoilla. Silmissä sentään ikäänkuin välähti…
— Kyllä minulla on asiaa herra metsänhoitajalle, ilmoitti Tapio. Oikeastaan — lisäsi hän hiljempaa — olen jo ennenkin käynyt samalla asialla, vaan metsänhoitaja on sattunut olemaan poissa silloin…
— Jaa! Minulla on nykyään paljon töitä ja virkamatkoja, lausui metsäherra vakavasti, hiukan rypistäen kulmiaan. — Iida! huusi hän samalla raikkaasti palvelijattarelle. Lisää kahvia…
Metsäherra loi huolestuneen katseen asiamieheensä.